4 / 13

Ommeltu:

Viirinauha

Pipo

Neulottu:

Villasukat

Satunnaisia lisätilkkuja

Virkattu:

Lippis

Mekko

Muuta:

Kehystetyt muovipussit

Polaroid-nauha

Photo Booth -seinä

Tapahtumat:

KäsityöUFOjen flash mob

Kädentaito- ja lapsimessut 

Random:

Blogistania uusintana

***

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

Vielä ehtii vapuksi!

Nimittäin virkkaan asianmukaisen lakin!

Minä itte -blogissa on edustanut mielettömän hieno virkattu yo-pipo. Ja minä lämmitän päätäni 2010 virkkaamallani insinöörilakilla (kuvakin vuodelta 2010) mikäli valkolakissa viuhuu korviin viima. En oikein välitä vapun juhlimisesta kun en enää ole opiskelija enkä kuulu siihen toiseenkaan kohderyhmään mutta pidän silti noita lakkeja päässä vaikka angstaisin vain kotonakin, ihan vaan korniuden vuoksi.

3 x miksi

Miksi sieraimia on kaksi? Ihan oikeasti hei, olen googlettanut vaikka kuinka mutta mikään selitys ei vaan tunnu riittävältä. Kyllä minä tiedän syitä miksi on hyvä olla olemassa kaksi nenäreikää mutta se ei riitä selittään sitä että miksi niitä on kaksi ja useimmilla eläimillä nimenomaan vierekkäin. Haluaisin kuulla että joskus joillain alkueläimillä ne ovat olleet eri puolilla päätä ja evoluution myötä ovat siirtyneet vierekkäin mutta google ei ole samaa mieltä mun kanssa.


Minkä takia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (meillä vain yksi poikkeus!) vauvoille suunnatut pahvikirjat ovat neliön muotoisia?

Ja sitten se kaikista tärkein kysymys, minkä helvetin takia ompelukoneen puolat on niin pieniä ettei mitään järjellisen kokoista asiaa pysty tikkaamaan ilman että alalanka loppuu kesken! Miksei se voi tulla normaalisti lankarullasta, hä?

Monsteribyysat

Mun sisko neuloi (tällä ohjeella) nämä jäbälle viime kesänä ihanasta pehmoisesta ja lämpöisestä merinovillasta, nyt on sopivan kokoiset ja just sopivat on villahousukelitkin. Kuulemma isommatkin saadaan kun nuo jää pieniksi, ihanaa :)

Nosh Organics -kotikutsut

Olin tänään Oi Mutsi Mutsin järkkäämillä lastenvaatekutsuilla jonne kurvasin paikalle tyylikkäästi 1,5 tuntia myöhässä mikä tuntui aivan hirvittävältä koska ennen lasta olin aina ja joka paikassa (paitsi koulussa ja töissä) ihan törkeenä etuajassa. Hirveellä kiirellä lähtiessäni unohdin kotiin muutamia pikkujuttuja kuten esim pojan nokkamukit ja lusikat, oikean kameran sekä kotiavaimet. Mutta voi sentään, olen niin onnellinen siitä että pääsin kuitenkin paikalle ja ehdin vielä ihan täysillä hulinoihin mukaan ja hypistelemään vaatteita.

Kamerat räpsyivät, limppari virtasi ja saumurit surrasivat kun mammat loihtivat Nosh Organicsin tarjoamasta kankaasta pipoja jälkikasvulleen ja voin ylpeillä sillä että näytin miten se alareuna kannattaa tehdä! Moi, mä oon käsityöbloggaaja!

Pipoista tuli todella upeita! :) Kangastupsun lisään myöhemmin vielä päälle keikkumaan kunhan ehdin sellaisen nyhertää!

Juhlat juhlittu :)

Kiitos kaikille vieraille :)

Oma perhe -viirinauha

Reilu viikko sitten ostamastani Finlaysonin Oma perhe -kankaasta tuli viirinauha! (Kääntöpuolella valkoista lakanakangasta ja sininen vinonauha on ostettu Eurokankaasta.) Jäbän synttärijuhlia silmällä pitäen tietysti mutta taidan jättää ikkunaan muutenkin, on niin kivan raikkaat värit ja kohtahan se on jo äitienpäiväkin mihin teemaltaan sopii myös!

Ja siis ei voi olla totta! Näistä kuvista vasta huomasin että tuolla on kaksi keltasydämistä vierekkäin vaikka olin laittavinani joka toisen sinisydämistä ja joka toisen keltaista! Joten niin mun tekemän näköinen tuli taas että voi huh huh. Muuten kun olisi kerrankin onnistunut hyvin, aaargh.

Eteiseen

Aikoja sitten olen törmännyt Pinterestissä tällaiseen kuvaan jossa on kehystetty Chanelin yms pusseja, klik. Mulla kun oli nyt tuo eteisen tyhjien seinien -ongelma ja sitten muistin tuon niin ajattelin kehystää itselleni rakkaan merkin pusseja. Dyykkasin pussipussista ja ovat siis ryppyisiä ja en nyt muutenkaan ole kovin vakuuttunut noiden hienoudesta mutta ainakin ne toivat eteiseen asutumman fiiliksen. Naulakot on tuossa nyt vielä ne mitkä olivatkin, niitä tulossa lisää kunhan saadaan poravasaraa lainaan. Ja jos kyllästyy, niin äkkiäkös vaihtaa, vaikka Prisman ja Tarjoustalon pussit ;D

Photo Booth -seinä

Testailtiin tänään Photo Booth -seinää jäbän synttäripirskeitä varten kun meillä kävi ennakkovieraita. Hauskaa!!! :D

Blogistania uusintana

Viime keväänä pyörinyt Blogistania-sarjan ensimmäinen tuotantokausi tulee uusintana YLE tv kakkosella 22.4. alkaen! Jos aamuysin lähetysaika ei ole se sopivin ja haluisit katsoa niin kaikki jaksothan ovat kyllä olleet koko ajan Ylen elävässä arkistossa joten ei hätää.

Toinen tuotantokausi pärähtää ruutuun syksyllä, nopealla googlauksella mukana näyttäisi olevan ainakin Isyyspakkaus ja Palomiehen morsian -nimiset blogit. Eli tästä voinee päätellä että aihepiirit ovat laajentuneet sitten ensimmäisen kauden ja mieskiintiökin on täytetty!

Ja juuri saamani tiedon mukaan tämä ensimmäinen kausi tulee pyörimään myös RUOTSISSA svt:ssä Bloggistan -nimellä. Kääk! Meitsi Ruotsin telkkarissa :O

Ps. Yritin myöhemmin ottaa uudestaan kuvaa siten että kehyksen päältä on pyyhitty pölyt, kröhöm, mutta näytin niissä vielä kauheammalta joten toimikoot tämä kuva samalla nyt niin pinnalla olevana "ugly truth" -tyyppisen haasteen vastaanottamisena (sikäli että mun on turha sellaiseen osallistua koska koko blogini on yhtä suurta ugly truth -meininkiä sellaisenaankin).

Satunnaisia lisätilkkuja, osa 2

Jatkoa näihin (tuolla selitetty myös aiheeseen liittyvät diipadaapat joten en nyt ala kertaan).

Reikäkehys

Kulmasta kulmaan neulottu

Nurja pystyraita (jes mikä kuvanlaatu!)

Vaakasuoria silmukoita -raidat (bongasin Kerän FB-sivuilta ja opettelin Youtube-videon avulla ja nyt olen ihan liekeissä kun haluaisin tehdä noita vaakasuoria joka paikkaan!)

Olen jonkun verran vielä aikataulusta jäljessä tilkkujen suhteen mutta en pahasti :)

Polaroid-viirinauha

Tämä näkyi ja pääsiäisen tienoilla mummulassa kun oli jäbän nimipäivä, nyt kuitenkin synttärirekvisiitaksi kotiin, jeij! Hieno vaikka itse sanonkin!

Eli muokkasin jäbän kuvia Polaroidin näköisiksi ja teetin paperikuviksi. Narua ja klemmareita ja tadaa!

Mutsi 1 vee!

HUOMENNA (joo, mä haluun kirjottaa jo nyt enkä vasta huomenna) on se päivä jolloin tulee vuosi siitä kun päiväkausia Naistenklinikalla raskausmyrkytyksen kourissa riutuneena ja kaiken kusensa purkittaneena hommalle tehtiin loppu ja synnytys käynnistettiin rv 33+1. En tunnistanut supistuksia supistuksiksi koska sanoivat että käynnistelyssä voi mennä monta päivää. Mietin vaan tuskissani että miltähän ne supistukset sitten tuntuu kun nyt jo sattuu niin h-e-l-v-e-t-i-s-t-i. No kai se sattuikin kun tavara oli jo levällään auki enkä ehtinyt saamaan sitä epiduraalia mikä mulle luvattiin, snif. Mutta ainakin voin ikuisesti päteä sillä että synnytin ilman kivunlievitystä koska en ehtinyt ilokaasuakaan naukkaileen kuin pari kertaa ja silloinkaan en tarpeeksi koska sattui niin etten edes hengittänyt kunnolla (ai mikä synnytysvalmennus ja hengitysharjoitukset?)  Kolmessa minuutissa ponnistin 1,3-kiloisen minityypin keskoskaappiin ja riemuissani lähettelin ihmisille tekstareita joissa pääpaino taisi olla siinä että perse ei revennyt. Ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä vaikeita asioita :D Ei mua silti hirveesti surettanut koska vauvalla ei onneksi ollut mitään hätää, ei mitään suuria ongelmia, kunhan kasvaisi vähän kokoa niin kaikki olisi hyvin. Eikä sairaalassa tarvinnut ollakaan kuin 2 viikkoa. 1,6 kg oli painoa kun jäbä kotiutui. Kaikki normaalikokoisina syntyneet vauvat näyttivät pelottavan suurilta. Ihmiset kauhistelivat miten käsitellä niin pientä vauvaa mutta en minä ole koskaan käsitellyt muun painoisia niin siinähän se meni. Hassua olisi nyt ajatella sellaista 3,5-kiloista vastasyntynyttä vetelää ruttunaamaa kun oma lapsi oli sen kokoisena jo ihan messissä :D

Sain aluksi hirmu paljon sähköpostia lukijoiltani joilla oli myös kokemuksia keskosvauvan sairaala-arjesta. On vieläkin vähän paha mieli siitä etten jaksanut vastata kaikkiin viesteihin :( Vaikka kai sen ymmärtää, ensin hengasi aamusta iltaan sairaalassa ja jäbän kotiutumisen jälkeen kaikki aika ja energia meni maidon pumppaamiseen, rintapumpun ja tuttipullojen pesuun ja steriloimiseen ja 3 tunnin välein syöttämiseen. Lääkäri pelotteli mut ihan paskaksi siitä miten hirveän kamalan raskasta se tulee oleen, ehkä siitä sain vastareaktion että haistapa kuule, kyllä mä pärjään! Ja hyvin mä pärjäsinkin.

Pyykkikone ei pärjännyt. Yhdessä yössä saattoi tulla kaksi koneellista pyykkiä, puklu lensi kahden metrin kaaressa ympäriinsä ihan jatkuvasti. Meillä oli koko kesän ihan koko ajan 4 pyykkitelinettä jatkuvasti täynnä. Että ne jotka sanovat ettei kestovaipoista ole muuta vaivaa kuin painaa pyykkikoneen nappulaa niin voi voi kuulkaas kun ei se pyykkikonekaan ehdi vuorokaudessa määräänsä enempää vaikka kuinka painelisi nappuloita! Keskosvaippoja saatiin muuten ostettua Liberon maahantuojalta, sitä ei sairaalassa osattu meille kertoa, ihan ite piti googlettaa sen jälkeen kun oli kuormittanut pyykkikoneetta riittämiin silläkin ettei ne vastasyntyneiden vaipat vaan olleet tarpeeksi pieniä vaikka miten olisi niitä asetellut joten puklun lisäksi sotkettiin myös toisesta päästä.

Kun hommat viimein alkoi rullaamaan ja 3 tunnin välisistä yösyötöistä siirryttiin syöttään silloin kun poika herää ja 3 kk ikäisenä aloitettiin kiinteät ruuat kuten keskosille on tapana, alkoi ne hommat rullatakin niin hyvin että vauvapolilla ja neuvolassa melkeinpä kiellettiin kertomasta kenellekään että jo heinäkuussa meillä nukuttiin 12 tunnin yöunia. Ettei muut äidit tule kateelliseksi. Pikkumies on muutenkin ollut pääsääntöisesti äärimmäisen hyväntuulinen ja ihana ja leppoisa joten jos vauvavuosi pitäisi olla todella rankka, odottelenkin innolla miten mukavaa meillä tulee jatkossa olemaan! No okei, kyllä mulla välillä menee hermot mutta ei semmoista lamauttavaa kuitenkaan.

Monet sanovat että vauvavuosi menee ihan sumussa ja todella nopeasti. Minä en ole kokenut sellaista. Ihan muistan kyllä kaiken ja tuntuu siltä kuin jäbä olisi ollut täällä pienen ikuisuuden. Itse olen kyllä muuttunut. Lihonnut tietenkin, perhana ja huumorintajusta on jäänyt iso osa jonnekin matkan varrelle, jos oikein tsemppaan niin vähän saattaa vielä irrota läppää mutta entisellään tässä ei olla. Liekö palautuu joskus vai ollaanko sitten loppuikä hapannaamasena mutta ehkä kaikkea ei vaan voi saada. Niin ja mulle ei ole tullut yhtään sellaista tunnetta että haluaisi jo palata töihin kun pää hajoaa kotona. Ei hajoa, olen viihtynyt erinomaisesti! Ehkä liiankin erinomaisesti koska en juurikaan käy missään :/

Ja sitten ne asiat mitä raskausaikana vannoi että ei tule varmasti tekemään. Tiedättekös että oon niin supermutsi että oikeesti ne kaksi asiaa mitä vannoin, ovat pitäneet!

a) EN ole kertakaan ripustanut pukluharsoa eli tuttavallisemmin kusirättiä pyykkipojilla enkä muillakaan kiinnittimillä vaunuista roikkumaan. Enkä ylipäätään ole roikottanut yhtään mitään ihan yhden käden sormilla laskettavan määrän poikkeuksia lukuunottamatta. En vieläkään ymmärrä että miksi siinä pitäisi olla jokin tekstiili eikä tarvi selventää asiaa kommenteissa koska sain siitä aikoinaan jo läjäpäin selvitystä (joskaan en silti ymmärtänyt mutta en kuitenkaan missään nimessä kaipaa lisäselvitystä).

b) EN ole jakanut netissä enkä missään muuallakaan kuvia joissa hänen ylhäisyytensä on aterioimassa naama ympäriinsä täynnä sosetta.

Joten VOITIN!