Sivut

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ruohosta tuli mieleen rakkauteni ruohokattoja kohtaan

Ja se kaikki johtuu Pupu Tupunan leikkimökistä. (Jos en erikseen varottaisi nyt niin saisin muuten sekunttikellolla ottaa aikaa milloin tulee ensimmäinen Pupu Tupunan dissaus -kommentti. Paljon blogeja lukeneena tiedän että on ihmisiä (eikä tähän tarvita edes blogeja, lukioaikainen äidinkielenopettajanikin morkkasi Tupunoita, pöh) joiden mielestä Tupunat on hirveetä kuraa mutta nyt ei ole kyse siitä vaan ruohokatoista joihin rakastamani kirja on tehnyt muhun aikoinaan suuren vaikutuksen.)




Seuraavat kuvat ovat kesältä 2010. Luostarinmäeltä, Skansenilta ja Norsk Folkemuseumilta. Ah, ruohokattoparatiiseja!










Huomaisikohan kukaan jos heitän loput rairuohon siemenet kerrostalomme katolle?

Ps. hain Pupu Tupunan leikkimökki -kirjan kirjastosta ihan vain tätä blogimerkintää varten ja ihan tippa linssissä sitä nyt fiilistelen kun muistan niin tarkasti joka kuvan ja jutun mitä siinä on!

51 kommenttia:

  1. pupu tupunat on NIIN miunki suosikkeja lapsuudesta sano äidinkielen "taitajat"ja"muut nipoilijat"mitä tahansa :D miullaki niin piirtyny mieleen nuo ruohokatot isoine värikkäine kukkineen..ah..<3

    VastaaPoista
  2. Mulle Pupu Tupunat oli kanssa rakkainta lukemista pienenä. Katselin todella paljon noita ihania kuvia, ja et uskokaan millaiset nostalgiafibat tuli nyt kun tätä postausta selasin! Muistin ihan selkeästi jutut, joista tykkäsin ja mitä ajattelin silloin kun kirjoja selasin :) Esimerkiksi tuo mökin sydänkoriste oven yllä: sellaisen halusin omaan leikkimökkiinikin.

    Kiitos nostalgiapläjäyksestä! :)

    PS. Musta tulee äidinkielenopettaja, vaikka näitä mulle luettiin pienenä aivan älyttömästi... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo leikkimökki on siis tehnyt todella suuren vaikutuksen muihinkin kuin vaan muhun. On se kyllä upea leikkimökki, tuo sydän on heti toiseksi parasta ruohokaton jälkeen!

      Poista
  3. Mulla ei ole mitään antipatioita Tupunaa kohtaan. Muistikuvat tosin ovat sieltä lapsuudesta ja aikuisiällä en ole näihin vielä uudelleen tutustunut. Muistissa kulkee erityisen selvästi sellainen Pupu Tupuna-satu jossa oli kevät ja puro. Pitää varmaan lähteä kirjastoon etsiväksi että löytää tuon kyseisen sadun.
    Jännä muuten oli lukea tämä postaus kotiin tullessa kun näin aiemmin päivällä Vuosaaren Citymarketin poistolaarissa pienen Pupu Tupuna matkakirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kerännyt niitä Pupu Tupuna -matkakirjoja mutta multa puuttuu yksi ihan sieltä alkupäästä kun en vielä tarpeeksi tosissani keräillyt silloin, yhyy!

      Poista
  4. Ihailtavaa paneutumista postausta varten ;) Ruohokatot kunniaan ja kannatan ehdottomasti loppusiementen sijoittamista teidän katolle!!

    VastaaPoista
  5. Pupu Tupuna oli mullekin rakas lapsena! Ja mun äiti on kaivanut esiin vanhat Tupunat ja lukee niitä mun lapselle. :) Pitäisi itekin ottaa joku kirja mummilasta lainaksi ja perehtyä Tupunaan pitkästä aikaa!

    Ja mäkin tahtoisin ruohokaton! Mun unelmien kesämökissä olisi ihana ruohokatto!

    VastaaPoista
  6. No minusta ne on hyviä!! yksiä tärkeimpiä lapsuuden kirjoja. Ja nyt mummolassa luetaan omalle lapselleni niitä ja ovat hitti!! että pyh vain kritisoijille :D Pupunat on hyviä ja niin on kivoja noi ruohokatotkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ootan innolla sitä että voin ruveta lukeen Pupu Tupunoita jäbälle, nyt ei ihan vielä kärsivällisyys riitä :D

      Poista
  7. Hei eiks Hyvinkäälle avattu sellanen Hesburger, jonka päällä kasvaa kesäsin niitä rehuja ? ;)

    VastaaPoista
  8. Pupu Tupunat! Mulla oli ne kaikki, yhtä kirjaa jopa kaksi, koska kaikki tiesivät, että ne oli mun suosikkeja. Missäköhän ne on nyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä löytyi vanhempien luota sellaisia ihan totaalisen loppuun luettuja Pupu Tupunoita :D Aina ollaan hyvää huolta kirjoista pidetty ja nätisti käsitelty mutta tiensä päähän nekin silti tulevat kun tarpeeksi miljoona monta kertaa lukee :D

      Poista
  9. Ihanat katot! Olet löytänytkin melkoisen määrän.

    Pupu Tupuna on niin paras - tai oli silloin kun tytär oli pikkunen, nythän se on jo aikuinen :) Kuinka se aika näin nopsaan meneekään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa ulkoilmamuseoissa on ihanan paljon niitä. Paitsi Luostarinmäki on vähän köyhä mutta Ruotsissa ja Norjassa sit senkin edestä :)

      Poista
  10. Ruohokatot on pop! Muistan itse käyneeni lapsena Jämsässä(?) Peikkopuistossa(?), jonne oli rakennettu pikkuisia peikkomökkejä, joissa oli myös ruoho- tai sammalkatot.
    Itse olen ihastunut nyt viime aikoina olkikattoisiin taloihin, kun ystäväperheelläni naapurimaassa on kodin kattona sellainen. Oih, se on kuin suoraan satukirjasta!

    VastaaPoista
  11. Oi vitsit! Minulla on tallessa juuri tuo Tupuna-kirja. :) Tarkoituksena olisi haalia kaikki omaksi, vielä puuttuu jokunen.

    VastaaPoista
  12. Mulla on vain haalea muisto Tupunoista, saattaa olla pikkusiskon ajoilta, paremminkin kuin omalta. En tiennytkään että niitä on luokiteltu "luokattomaksi". Kuvat näyttävä kivoilta ja mä RAKASTAn ruohokattoja. Ihana kuvakokoelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli paljon enemmänkin noita kuvia mutta alkoivat sen verran pahasti jo toistaan itseään että piti vähän karsia mitä tänne laitan :D

      Poista
  13. Höh! Mitenkä tupuna ketään voi häiritä? Muistan kanssa että pupu tupuna ja rasmus nalle, ne oli parhaita lapsena! Muistan kyllä muutaman kerran äitini tuhahtaneen ettei niissä ole päätä eikä häntää, mutta johtui kai siitä, että joutui lukemaan niitä samoja meille, Usein! Nyt oon lainannu omille lapsille kirjastosta tupunoita, ja huomaan että kuvat on aivan huippuja! Jotenki niin retroja ja söpöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nuo kuvat on niin parhaita, varsinkin kun itselle niin kovin nostalgisia :) Mutta tykkäsin hulluna lapsenakin, värikkäitä ja yksityiskohtaisia! :)

      Poista
  14. En ymmärrä, miten joku voi olla Tupunaa vastaan. Se on sama kun ei tykkäis koiranpennuista tai auringonpaisteesta. Kyyniset paskiaiset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva lapsi varmaan sitä mieltä onkaan vaan ne aikuiset jotka niitä joutuvat ääneen lukemaan ;D

      Poista
  15. Heh, mun mies haluaisi tatuoida Pupu Tupunan käsivarteen :DD

    VastaaPoista
  16. Pupu Tupunat on parhaita. :D Olen töissäkin lukenut niitä lapsille oikein urakalla, joten jos näillä kouluvuosina on jotain kieliopin omaksumisongelmia, niin se on sitten varmasti miun vika. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä voikin selittää kaiken! Että no ei voi mitään, näin kävi kun luin lapsena Pupu Tupunoita.

      Poista
  17. Joo,tuo alin pupu kuva on se mitä lapsena ihastelin ja piirtelin ja väritin uudestaan ja uudestaan. Vasta huomasin että lähikaupan kassalla .ytdään tupunoita. Pitäisiköhän ostaa yksi muistojen laatikkoon. Ne kun ovat pienikokoisia kirjoja siellä. =) kiitos tästä postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kerännyt niitä ruokakauppojen minitupunakirjoja, harmittaa ihan vietävästi kun on jäänyt yksi niistä ostamatta!

      Poista
  18. Minä myös tykkäsin pienenä Pupu Tupunasta <3 Tollanen ruohokatto olisi huippu! Ja sinne pari vuohta parturoimaan sitä :D

    VastaaPoista
  19. Mulla oli melkein kaikki Pupu Tupunat pienenä, ja muistan kans ihastelleeni kateellisena niiden leikkimökin nurmikattoa! :D Oijoi.

    Tykkään kans erinäistä kasvillisuutta kasvavista julkisivuista, siis jotka on uusiin rakennuksiin tehty juuri sillä periaatteella. Vaatii vaan vähän rakenteilta erinäköisiä ominaisuuksia, eikä tietty Suomessa oikein hullun hyvin toimi. :/

    VastaaPoista
  20. Leikkimökkijuttu oli miunkin lemppari pupukirja. Tupuna rules :D Ja ruohokatot kans!

    VastaaPoista
  21. EIKÄ! Tämä Pupu Tupuna oli just mun ykköslemppari, koska ei ole mitään hienompaa kuin leikkimökki, jonka katolla kasvaa ruohoa <3

    En olekaan aiemmin kuullut, että Pupu Tupunoilla on huono maine, höh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pupu Tupuna on kyllä paras ja varsinkin tuo leikkimökki :)

      Poista
  22. Tupuna on jees. Ja paljon enemmän jees, kuin esimerkiksi pikkuveljeni diggailemat Miinat ja Manut.

    VastaaPoista
  23. Pupu Tupuna on ihanin! Onneksi porukoilla on ne kirjat jossain, niin saa sitten itelle.

    En muistanutkaan tuota leikkimökkiä. Mutta nyt kun nään kuvat, niin musta tuo oli ihan unelmaleikkimökki, oisin halunnu samanlaisen!

    VastaaPoista
  24. Itsehän itkin, kun äiti (kirjastotäti) vei -minun- Pupu Tupunan luettavaksi kirjaston satutunnille. Onhan toi näin jälkikäteen vähän härön olonen jänis, mut kyllä siinä on sitä jotain. :) Ja ruohokatoissa kans.

    VastaaPoista
  25. Mä muistan ton saman pupu tupunan, ja kuinka ruohokatto leikkimökissä oli mun mielestä hienointa ikinä. Tosin muistin sen kuvan hienompana kuin se oli oikeasti.

    VastaaPoista