Olikohan se kesällä 2011, en enää muista varmaksi, kun tanskalainen Marie Koch otti yhteyttä ja pyysi saada haastatella neulegraffiteista hänen väitöskirjaansa mikä käsittelee "craftivismia". Sanoin etten koe olevani mikään aktivisti mutta hän halusi minut mukaan silti. Hän haastatteli useita henkilöitä eri Pohjoismaista. Toisaalta ihan hyvä että on sitten vertailukohtakin niille jotka kokevat tekevänsä jotain merkityksellisempää kuin meikäläinen ihan höhhöö-meiningillä. Siis apua! No mutta kuitenkin, melkein olin jo unohtanut koko asian ja sitten sain kutsun väitöstilaisuuteen! En jaksanut lähteä vauvan kanssa paikan päälle (Vaasaan) mutta postista tupsahti kuitenkin kyseinen opus :) Se oli tanskaksi enkä ymmärrä siitä siis mitään :D Paitsi englanninkielisen tiivistelmän. Mutta kyllä tämä kunniapaikan kirjahyllystäni saa.
Nopealla pläräilyllä bongasin jotain muutakin englanniksi kirjoitettua ja tajusin että se on mun muminaa!!! Haastattelu hoidettiin siis englanniksi (ja se nauhoitettiin tai siis tallennettiin) ja tuota lukiessani voisin ehkä vajota maan alle. Vähän niin kuin joskus töissä englannin kielinen auditointi ja mun piti vastailla ja sit olin vaan että "ehmmm... ummm... hehe." Oikeesti en oo ihan noin nolo puhuun englantia jos pääsen vauhtiin mutta kun en osaa suomeksikaan selittää mitään perimmäistä tarkoitusta neulegraffiteille. No mutta joo, jännä kokemus kuitenkin :) Onnea Marielle upeasta saavutuksesta! :) :) Ei olisi minusta moiseen ikinä.
