Kivan värinen lanka

Uusissa Isoveljen väreissä on maailman coolein vihrein. Siitä piti saada tehdä jotain, äkkiä, heti! Tein pipon. Ohje täältä, klik. En tykkää tuollaisista suippomallisista, näytän ihan puutarhatontulta. Lankaa ei riittänyt tupsuun joten tein sen jostain randomista akryylipaskasta.

Kai tätä kuitenkin pidettyä tulee, tonttufiboista huolimatta.

Kuvat paskakameralla Monkin sovituskopissa. Ei jaksanut kekkuloida ulkona.

2 ottieputasniälE

Edellisen merkinnän kommenttiosastolla tyypit halusivat nähdä peiton kääntöpuolelta. En kyllä ymmärrä että miksi. Ettekö tosiaan ole ennen nähneet neulepintaa nurjalta puolen? Vai epäilettekö että olen neulonut kääntöpuolelle jotain lapsille sopimattomia kuvia? Halusitte vain juoksuttaa raskaana olevaa ihmistä kellarikerroksen pimeille käytäville?

Koska pyyntö oli niin absurdi, toteutin sen. Siinä se nyt sitten on, perspuolelta.






Vai lähikuviako tarkoititte?






Tyydyttikö?

Eläinsatupeitto 2

Tästä tuli niin paljon siistimpi, tasaisempi, tasareunaisempi ja kaikkee kuin ensimmäisestä että melkein hävettää se ensimmäinen, se kun meni vielä lahjaksi. Mutta äärimmäisellä rakkaudella tehty oli sekin, tästä toisesta peitosta ehkä huomaa että jotain kehitystä on tapahtunut. MINÄKIN VOIN KEHITTYÄ! :D

Eli tosiaan, idea peittoon on Sanna Vatasen jämälankakirjasta. Eläimet pingviiniä lukuun ottamatta onkin sitten jostain aivan muualta kuin kyseisestä kirjasta (googlesta/ravelrystä, ristipistokirjoista ja toisten lapasista ja maksullisista ohjeista törkeesti zoomauksen avulla ruutupaperille jäljennettyjä).

Ja nyt kun kerrankin olin kotosalla kun aurinko paistaa melkein zeniitistä, sain kuvatkin otettua! Tämä siis omalle sikiölleni.



Langat:
Hjertegarn Roma
Hjertegarn Bommix Bamboo
Novita Miami

Puikot: 3 mm

Koukku: 3 mm

Valmiin peiton koko: 99 x 71 cm

Jottei aina vaan keskeneräisestä peitosta

Tai siis, tämäkin liittyy siihen, haha :D

Kävin kahvilla (vaikkei kumpikaan juonut kahvia) Inarin kanssa. PULLAA, neuleita (virkkauksia) ja kirjoja. Täydellistä :)

Oispa laskiaispullasesonki ainainen (ja neuvolatäti ihmetteli kun ei paino ollut noussut vaikka oli joulu ja kaikki. Kuka jouluna muka lihoo, hä? Mutta laskiaispullat, OMG...)







Päivän masu




Peitto on nyt lankojen päättelemistä vaille valmis. Kaksi ja puoli viikkoa siihen meni, ja mulla on kuitenkin ollut muutakin elämää. Melko kone.

Äkkiä meni viikonloppu

Joo, aloitin peiton kaksi viikkoa sitten. Hyvin etenee kun on koko viikonlopun ollut kipeenä. Lampaan neuloin yrittäessäni keskittyä muuhun kuin fyysiseen tuskaan, kalaa neuloin päivystyksessä jonottaessa, ankan vaalituloksia jännätessä ja reunuksia on virkattu kaikki se muu aika, jolloin en ole joko nukkunut tai hillunut koneella. Osan virkkasin silmät kiinni kun tänään iski elohiiri silmään josta seurasi sitten vielä tajuton päänsärky.

Harmittaa kun tuo siimahäntä piti laittaa pystyasentoon mutta ei oikein muuten olisi saanut palasia sopimaan.



Huomenna sitten taas hyvin levänneenä töihin.

No en keksi!

Blogistanian kuvauksia varten yritin muistella että mitä kaikkee olen tehnyt ja kaivelin juttuja esiin ja silitin ne, jos vaikka pitää esitellä. Silloin muistin kylpytakin jonka tein useampi vuosi sitten. Meille oli siunaantunut paljon pyyheitä ja koska oli uudempia hienoja niin päätin ommella kylpytakin niistä halvoista mitä oli opiskeluaikana tullut hamstrattua + jotain mieheni kotoaan saamiaan kun oli muuttanut omilleen ja sitten jotain ihan vaan koska sopi väreihin. Niistä tuli ihanan hassu kylpytakki ja minähän tunnetusti olen kylpytakkihengaaja. Kävi kuitenkin niin ikävästi että saumat eivät kestäneet ensimmäistä pesua ja dumppasin koko paskan kaapin perälle. Nyt kaivoin sen esiin, korjasin saumat ja tein niistä paremmat ja otin takin käyttöön.

Naama pitää aina peilikuvista blurrata kun onnistun aina näyttään niin käsittämättömän dorkalta.




Kylpytakin nappikiinnitys on tällä hetkellä kivempi kuin perinteisten takkien vyöt. Koska mahani näyttää tältä. Tässä samalla in action -kuvaa housuista, joita ilman en voisi enää elää. Pitänee ehkä ommella toisetkin. Onhan tässä vielä käyttöaikaa jäljellä.



Joo, se on poika.

Kävin tänään oikein Jumbossa, kuten kunnon vantaalaisjuntin kuuluukin, sillä kyllästyin siihen ettei lähikaupoissani ole a) Novitan Miamin uusia värejä, b) Sanna Vatasen uutta kirjaa. Lehden ostin muuten vaan.



Miamit tulee eläinsatupeittoon. Aina kun kuvittelee että nyt siinä on tarpeeksi värejä niin ei olekaan! Taas tulee liikaa toistoa. Mutta ehkä nyt pärjään peiton loppuun saakka näillä lisäväreillä.

Blogistania, toinen kuvauspäivä

KUVAT: Viivi Lehtonen/YLE







Naapureille ihmeteltävää että miksi meidän parvekkeelta valaistaan pihapuita :D
















Ohjelmasta löytyy jo lisäinfoa Ylen Olotila -sivustolta, ja nyt löytyy myös Facebook-sivu :)

Kiitos vierailleni ja suuri kiitos Ylelle ja kuvausryhmälle, oli superkivaa vaikka etukäteen olinkin vähän stressannut. Mä oon tällainen etukäteisangstaaja x)

Blogistania

Meinasinpa heittää vaaliteemaan liittyen jotain kakkos-vitsiä mutta jätetään väliin 8D Eli siis, mua pyydettiin mukaan Ylen (TV2, siksi mahdollisuus kakkosvitsille) Blogistania-sarjaan ja alkuangstauksen jälkeen (näin itseni uutena Kola-Ollina ja hormonipäissäni yhden illan jopa itkin Olliparan kohtaloa kun niin hapokasta kolaa tarjottiin) suostuin mukaan koska kyllä vaan, vaikka olenkin jalat maassa -tyyppi enkä kaipaa blogilleni ylimääräistä julkisuutta niin totta helkkarissa se tuntuu hyvältä kun halutaan mukaan johonkin tällaiseen ja onhan tämä nyt aika ainutkertaista!

Sarja kertoo naisbloggareista. Saan oman 28 minutes in fame. Sarja alkaa 21.3. ja minun vuoroni on ilmeisesti huhtikuun lopulla.

Sain toimittaja Viivi Lehtoselta ison kasan kuvia tämän päivän kuvauksista (kuvattiin Oulunkylän Lankamaailmassa ja meillä), kiitoksia!!! :)

Kovin on totisen näköistä tyttöä näissä, missä kaikki ne irvistykset mitä blogissa on totuttu näkemään? Kyllä se taisi sittenkin vähän jänskättää vaikken itelleni sitä myöntänytkään :D





























KUVAT: Viivi Lehtonen/YLE



Hienoa oli nähdä, miten tällaisia kuvauksia tehdään. Ja se on parhautta kun joku aina korjaa harottavaa tukkaa, huonosti olevaa vaatetta tai kertoo jos sieraimessa heiluu räkäpallero :D Plussaa toi raskauteni niin ei tarvinnut miettiä että miten se maha roikkuu ja unohdanko vetää vatsaa sisään, antaa pömpöttää vaan! :)

Huomenna vielä toinen kuvauspäivä.

-----

Tässä juuri saamaani infoa ohjelmasta ettei mene ihan vaan muistinvaraiseksi :) Mulla ei kyllä todellakaan ole satoja tuhansia kävijöitä viikottain mutta vitsailinkin kavereilleni että olen päässyt mukaan läskikiintiöllä ;D




"Blogistania on YLE TV2:lla maaliskuussa 2012 alkava tv-ohjelma, joka esittelee kymmenen blogimaailman - Blogistanian - valtiatarta ja heidän maailmansa. Nyt nähdään miten elävät ja blogiaan luovat jopa satoja tuhansia kävijöitä viikoittain houkuttelevien blogien tekijät.

Keväällä 2011 tavataan kymmenen nuorta naista, joiden bloggaukset vaihtelevat saumasukista ja hatuista tilkkutöiden kautta huippumuotiin.

Näillä naisilla blogin aihe vaikuttaa koko elämäntapaan pukeutumista, kotia ja ihmissuhteita myöten. Mukana ovat mm. Helsingin tyylikkäimmäksi naiseksi nimetty Fiona Timantti ja trashionista Outsapop.

Blogit ja Blogistania ovat naisten omaa aikaa, luovuutta ja iloa jaettuna kasvokkain ja netin kautta.

Blogistania TV2:ssa klo 19.30, 21.3.2012 alkaen.

Ohjelma tulee näkymään yle.fi/olotila verkkosivustolla, Fb:ssä, YouTubessa ja Yle Areenassa."

***

Tuottaja: Tiina Klemettilä

Ohjaaja-toimittaja: Marjo Lundvall

Toimittaja: Viivi Lehtonen

Kuvaajat: Niina Mattus ja Atte Kaartinen

Edit: Pasi Räsänen

Teaser

Tein pitkästä aikaa neulegraffitin


Ja se oli vain YKSI kohtaus!


Odottakaahan.

Keltaisen huoneen siivous

Sisustusblogeissakin esitellään samat huoneet päivästä toiseen niin minäkin nyt ylpeilen kun sain järjesteltyä melkein loputkin romut ompelunurkkauksestani. Nyt kelpaa esitellä huomisille vieraillekin. Ainakin melkein. Minähän en ole kalustehifistelijä mitä keltaisen huoneen suhteen tulee joten kokonaisuus on koottu alunperin kaikesta olemassaolevasta. Kaikki varsinaiset hommat mihin ei tarvita saumuria tai ompelukonetta, tulee kuitenkin tehtyä lattialla.

Tuurasin pari päivää laadunvalvontalaboratoriossa ja heti dyykkasin roskiksesta tyhjät pipetinkärkirasiat :D Rakastan tota läpikuultavaa violettiä!


Järkkäilin vanhatkin lodjut ja laitoin randomit sälät piiloon.


Nyt ne SK:tkin saivat nätimmät kotelot.


Dyykkailen mielelläni myös työpaikan lasinkeräysastiaa. Tosin nuo mulle on aikoinaan erikseen tarjottu koska tietävät minun hamsteritaipumukseni. Puikkojen maljakko on Ikeasta. Olin aina ennen kusessa jos joku toi kukkia koska sitten mun piti tyhjentää tuo. Nykyään minulla on lasinen litran mittalasi maljakoksi joten kukkia vastaanotetaan ilomielin ;D Se on liian kapea puikoille. (Normaalisti tuossa erlenmeyerissa on kangassakset, nyt nuo pikkuiset koska ne oikeat olivat hukassa, löytyivät maton alta.)


Mulla on uutuutena myös tuo punainen radio johon saa iPodin kivasti piuhalla kiinni. En ole tosin kertaakaan edes kokeillut toimiiko se, mutta ajatus kuulosti aikoinaan hyvältä paikallisen Clas Ohlsonin avajaisissa. Legopäässä on mustat saumurilangat, valkoiset ovat saumurissa tällä hetkellä. Ihminen ei tarvitse saumuriin muita värejä ja nuokin vaihdetaan vain pitkällisen harkinnan jälkeen. Villalangat on Barbapapoisa, Missä Vallu -laatikossa lahoja matonkuteita (pitäisi heittää pois mutta en malta). Napit ja nauhat hyllykössä kivoissa purkeissaan.




Jep, verhot ovat liian lyhyet. Tein ne keväällä pussilakanasta joten mitä voi olettaa?


Lisäksi paskartelin laatikon olkkariin sohvapöydän alle jossa on keskeneräiset työt ettei ne ole hujan hajan. Tuolla siis tällä hetkellä eläinsatupeittoa.


Ja nyt menen sitten imuroimaan ja pyyhimään pölyt. Kuvathan kannatti tietenkin ottaa ensin ;D