Sivut

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Keimola 2

Vuosi sitten tehtiin pieni retki Keimolaan ihmetteleen vanhan moottoriradan paikalle rakennettua asuinaluetta, missä oli jätetty historiaa esiin ränsistyneen valvontatornin verran.  Oltiinkin sopivasti paikalla, jotta näimme tornin vielä ränsistyneenä, sillä nyt siitä on tehty tilataideteos, joka tokin sekin on UPEA. Avajaisrientoihin emme ehtineet, mutta viikonloppuna kävimme sitä ihmettelemässä ja serenadit soittelemassa. Sillä kyllä, tornia voi soittaa.


Tornin ympärille oli rakennettu tosi kiva aukio, jossa oli mm autonrenkaan muotoisia istuimia.


Tornia voi soittaa esim heiluttelemalla käsiä (tai kuten lapset, hyppien) liiketunnistimien alla. Sävelet on merkitty maahan ja kajarit lähtevät päälle seisomalla kohdan X päällä. Musiikki on kaiketi väännetty jollain tavalla Porchen äänestä, mutta minähän en mitään ymmärrä autoista enkä musiikin tuottamisesta, mutta hauska tämä torni kuitenkin on.


Ihanaa, kun Vantaalle on viime vuosina tullut niin paljon taidetta. Vähän huonosti saatavilla tämä kyseinen toki on perusturistille, mutta jos jaksaa bussiaikatauluihin perehtyä tai reippailla jalkaisin Kivistön juna-asemalta, niin oikeastaan se on hyvinkin saatavilla (tai jos kulkee omalla autolla). Ja ei kaiken aina tarvitsekaan olla turistirysänä, tämän sijainti tottakai kun liittyy nimenomaan alueen historiaan.


Jännityksellä odotan, että meneekö alueella asuvilla ihmisillä jossain vaiheessa hermo tähän musisointiin. Toisaalta aukio on tosi kiva. Että ehkä se entisestään lisää viihtyvyyttä, kun siellä on tällaista taustaääntä, mitä voi itse tuottaa.


Autourheilutyypit voi fiilistellä maahan maalattua rataa ja lapsethan aina rakastaa paikkoja, missä voi juosta jotain edes etäisesti rataa muistuttavaa asiaa pitkin.


Ja renkailla on kiva kiipeillä tai vaikka vain kurkistella niistä läpi.


Suunniteltiin jo pyöräretkeä tänne ensi kesäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti