Sivut

lauantai 24. elokuuta 2019

Soldotna 2

Niinhän siinä tosiaan kävi, että neuloin toisenkin Soldotna-paidan (Caitlin Hunter). Tästä tein pidemmän eli ns normaalin paidan pituisen ja helman tein kokonaan yksivärisenä. Edellisen paidan vatsa- ja helmakuvion kanssa meinasi loppua elämänhalut kesken.


Olen käyttänyt ja pessyt heinäkuussa valmistunutta aiempaa Soldotnaani todella paljon ja koska tein sen niistä langoista, mitä sattui oleen, osasin tätä paitaa varten ostaa lankaa, mikä edellisessä on osoittautunut parhaiten kestäväksi. Eli tässä paidassa kaikki värit ovat Schachenmayrin Cataniaa. Neuloin paidan 3,75 mm puikoilla (resorit 3 mm).


Edellisen paidan kuvissa harmittelin itsekseni huonoa rintaliivivalintaa ja tällä kertaa puin vähän tukevammat, mutta vika ei tainnut ollakaan rinuleissa, vaan siinä, että kuvio loppuu epäedulliseen kohtaan. No, ei voi mitään, mutta tähän lienee hyvä jatkossa kiinnittää huomiota, että joko tarpeeksi lyhyt tai reilusti pitkä kuvio kaarrokkeeseen.


Paidan puin tänään mekon pariksi, minkä olen ommellut kirpparilta löytyneestä pussilakanasta muistaakseni jo vuonna 2008. Silloin siitä tuli aivan liian iso, mutta jännästi on nykyään aikalailla sopiva. Sekä paita että mekon helma ehti rypistyä ennen kuvaamista, sillä kuvat on otettu Porvoossa.


Oltiin Porvoossa geokätköilemässä ja kierrettiin Porvoo GeoTour, mikä on toteutettu yhteistyönä kaupungin kanssa eli kätköratkaisut olivat vähän enemmän vaivaa nähdympiä, kuin perus pakasterasiat. Oli kyllä kiva, suosittelen, jos geokätköilyä harrastaa ja on mahdollisuus mennä Porvooseen retkelle. Samalla tuli tutustutta kaupungissa vähän muuallekin, kuin vanhan kaupungin jokirantaan ja Brunbergin myymälään (missä toki käytiin nytkin, heh).


Olen ihan rakastunut näihin puuvillakirjoneulepaitoihini. Ensin sitä ajattelisi, että paksusta puuvillasta tehdyt paidat ei olisi mitenkään erityisen mukavia, mutta vaikka nämä tottakai ovat painavia, on ne myös todella viileitä, sillä kun riittävän löysähkö neuloo, tästä kyllä tuulee läpi iholle. Näin paksulle villapaidalle olisi harvoin mulla käyttöä, varsinkaan lyhythihaisena.


Ihanaa, lempivuodenaikani syksy alkaa ihan kohta ja mulla on näin kiva paita!



Kyllä mä jonkun paidan vielä tässä lähiaikoina aion ottaa puikoille, mutta ehkä välillä jotain muuta mallia. Kaksi Soldotnaa saa riittää tähän hätään.

4 kommenttia:

  1. Oot sä kyllä uskomaton kone noitten neulomistesi kanssa! Kadehdittavaa.

    VastaaPoista
  2. En olis huomannut kuvion loppumista "epäedulliseen" kohtaan, ellet olisi sanonut. Neulon myös isossa koossa tuota paitaa, pitääpä tarkkailla mihin kuvio asettuu. Toisaalta se ei mun silmääni kiinnitä huomiota. Tykkään niin paljon noiden kuvien ja paidan fiiliksestä. Ihailen myös tuota, miten ootte löytäneet perheenä omia juttuja esim. geokätköily. Fanitan täältä takavasemmalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistin tän asian silloin kun neuloin jämälangoista raidallista kaarroketta, että lopetin raidat vasta rintojen alapuolelle. Tämmöistä valmista kuviota neuloessa ei moista tule niin ajateltua, kun se nyt loppuu siihen mihin loppuu. Mutta ainakin jos itsekseni säädän jotain paitamallia, niin pitänee muistaa asia. Eipä se varmaan muilla silmään pistä, kuin itsellä.

      Ja kiitos :) Minustakin on ihanaa, että ollaan löydetty koko perheen yhteisiä juttuja, kuten esim geokätköily ja museot. Ei tarvitse sitten aina jokaisen erikseen jotakin yksinään harrastaa.

      Poista