Mekin ehdittiin viimein lasten kanssa käydä tutustumassa Helsingin uudenkarheaan keskustakirjastoon, Oodiin. Vaikuttavan näköinen pytinki keskeisellä paikalla pitää sisällään vaikka ja mitä, mutta me jätettiin 3D-tulostimet, vinyylileikkurit ja ravintolat väliin ja keskityttiin vain kolmanteen kerrokseen ja lasten osastoon.
Ja käytiin tottakai kuikuilemassa rakennuksen päässä olevista ikkunoista, kuten ollaan ulkopuolelta nähty muidenkin tekevän.
Itse lasten osasto ei mielestäni ollut sen ihmeellisempi kuin about missä tahansa muussakaan lähivuosina uudistetussa kirjastossa. Oli leikkialue ja kivoja erilaisia istuimia satujen lukemiseen. Näiden takia ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, mikäli omakin lähikirjasto on kiva.
Mutta se juttu, minkä takia tämä on aivan mahtava paikka, on se, että siellä oli todella paljon tilaa hengailla ja oleilla. Pöytäryhmiä siellä täällä ja paljon pistokepaikkoja. Eli sellainen paikka, minne mennä tappaan aikaa, oleen olemassa poissa kotoa tai tapaan ystäviä ilman, että tarvitsee mennä kahvilaan ja siellä sitten pohtia, että miten pitkään siellä kehtaa olla sen yhden kahvikupillisen edestä.
Täällä voi pelata spontaanisti lautapelejä ilman, että pitää mennä pubiin. Nähtiinkin useita perheitä (tai muita kokoonpanoja) pelaamassa esim Kimbleä. Miksipä ei!
Meillä ei ollut kovin leppoisa hengailutuokio kun toinen lapsista olisi halunnut tehdä ihan eri asioita kuin toinen. Tällaista se nykyään on. Pitäisikin pyrkiä enemmän käymään lasten kanssa erikseen tällaisissa paikoissa. Saisi lapsi täyden huomion, eikä menisi aika kinasteluun ja mielensä pahoittamiseen. Sitä riitelyä kun voi harrastaa hyvin kotonakin. Tämä olisi kyllä täydellinen paikka ollut esimerkiksi silloin kun esikoinen oli taapero. Mutta toki kirjasto sopii ihan kaiken ikäisille vauvasta vaariin, tuli nyt vaan mieleen ne vanhat ajat kun hengailtiin kaupungilla esikoisen ollessa pieni.
Sydäntäni lämmitti se, että pistokepaikkoja oli tosiaan myös portaikossa. Nimimerkillä porrashengaaja ja lattialla istuja.
Kirjasto on kyllä näkemisen arvoinen paikka ihan vain turistikohteenakin!
Ja käytiin tottakai kuikuilemassa rakennuksen päässä olevista ikkunoista, kuten ollaan ulkopuolelta nähty muidenkin tekevän.
Itse lasten osasto ei mielestäni ollut sen ihmeellisempi kuin about missä tahansa muussakaan lähivuosina uudistetussa kirjastossa. Oli leikkialue ja kivoja erilaisia istuimia satujen lukemiseen. Näiden takia ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, mikäli omakin lähikirjasto on kiva.
Mutta se juttu, minkä takia tämä on aivan mahtava paikka, on se, että siellä oli todella paljon tilaa hengailla ja oleilla. Pöytäryhmiä siellä täällä ja paljon pistokepaikkoja. Eli sellainen paikka, minne mennä tappaan aikaa, oleen olemassa poissa kotoa tai tapaan ystäviä ilman, että tarvitsee mennä kahvilaan ja siellä sitten pohtia, että miten pitkään siellä kehtaa olla sen yhden kahvikupillisen edestä.
Täällä voi pelata spontaanisti lautapelejä ilman, että pitää mennä pubiin. Nähtiinkin useita perheitä (tai muita kokoonpanoja) pelaamassa esim Kimbleä. Miksipä ei!
Meillä ei ollut kovin leppoisa hengailutuokio kun toinen lapsista olisi halunnut tehdä ihan eri asioita kuin toinen. Tällaista se nykyään on. Pitäisikin pyrkiä enemmän käymään lasten kanssa erikseen tällaisissa paikoissa. Saisi lapsi täyden huomion, eikä menisi aika kinasteluun ja mielensä pahoittamiseen. Sitä riitelyä kun voi harrastaa hyvin kotonakin. Tämä olisi kyllä täydellinen paikka ollut esimerkiksi silloin kun esikoinen oli taapero. Mutta toki kirjasto sopii ihan kaiken ikäisille vauvasta vaariin, tuli nyt vaan mieleen ne vanhat ajat kun hengailtiin kaupungilla esikoisen ollessa pieni.
Sydäntäni lämmitti se, että pistokepaikkoja oli tosiaan myös portaikossa. Nimimerkillä porrashengaaja ja lattialla istuja.
Kirjasto on kyllä näkemisen arvoinen paikka ihan vain turistikohteenakin!
Nyt ei tosiaan tarvi kahvilassa neuloa vaan on sovittu Oodiin neuletapaaminen keskiviikkoisin 16-20.
VastaaPoistaPitää jo ammatinkin puolesta käydä katsastamassa Oodi heti kun sielläpäin liikun. Paljon siitä on jo kirjoitettu, mutta täytyyhän se itsekin kokea.
VastaaPoistaNo todellakin! :) :) :)
Poista