Sivut

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Kuusi villasukkaparia kolmessa viikossa

Kuukausi sitten kirjoitin neuloneeni henkiset tukisukat koko työyhteisöni jäsenille. Lupasin neuloa niitä kolmen viikon kesäloman aikanani vielä lisää, sillä alunperin oli tarkoitus tuoda sukkakuorma vasta nyt, mutta jouduin ottaan ennakkoa pois jäävien ihmisten vuoksi (jotta hekin saisivat sukkansa). Jep, kolme viikkoa on nyt mennyt ja kuudet sukat ovat pudonneet puikoilta. Minulla oli paljon hyvää neuleaikaa, sillä aloitin lomani kolmen päivän setillä neulefestareilla ja sittemmin olen neulonut automatkat Muumimaailmaan ja takaisin, Vantaalta Ouluun ja sieltä Ruotsin kautta taas Vantaalle. Lisäksi olen heilutellut puikkoja katsoessani Netflixistä nyt parin päivän sisään kokonaisuudessaan uusimmat kaudet sekä Orange is the new blackista, että Anna, A lopussa -sarjasta. Puuh. Ja totuuden nimissä on myönnettävä, että olen neulonut myös noin 10 ruutua jämälankapeittoon ja yhden jouluneulomuksenkin jo, että tota joo....


Mutta ne sukat! Kaivoin varastossa kauan lojuneita yksivärisiä sukkalankoja ja tein muutamat Niina Laitisen pitsisukat. Nämä keltaiset ovat Soulmates -ohjeella Ravelrysta ja lankana on Vuorelman veto.



Alemmat marjapuuron väriset ovat Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirjasta (josta olen blogannut täällä) malli "levottomat". Lanka on taito-järjestön Roosa nauha -lankaa.



Perussukkia raitalangasta oli helppo tikuttaa aina, kun tilanne ei vaatinut täydellistä keskittymistä neuleeseen. Sinivihreät ovat Gründl hot socks color -lankaa ja pinkkisiniset ovat Adlibriksen Socki fine (värissä unicorn rainbow). Molemmat ovat fingering-vahvuista, mutta tuo adlibriksen lanka oli kyllä todella ohutta ja se valitettavasti näkyy epätasaisena käsialana. Olisi pitänyt olla vielä ohuemmat puikot, kuin mitä yleensä käytän tässä vahvuudessa. 



Nämä alla olevat sukat ovatkin oikein jämälankasukkien aatelia, sillä olen sujuvasti yhdistänyt näihin Novitan 7 veljestä raitalankaa, uutta täplävärjättyä Napapiiriä ja vielä liukuvärjättyä Pohjolaa. Toimii yllättävän hyvin!



Toinen seiskaveikkasukkapari on myös tavallaan jämää, vaikka Pohjolaa menikin lähes koko kerä (nämä ovat kokoa 42).



Kaikki nämä olisivat näyttäneet elävässä jalassa kuvattuna niin paljon paremmalta, mutta on niin kuuma, että ei vaan pysty. Eikä mun jalkaan näistä kyllä olisi mahtuneetkaan, kuin nuo alimmat ja ne sinivihreät raitasukat. Muut ovat kokoa 38.

21 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihana pino. Olet ollut todella ahkera näillä helteillä.

      Poista
    2. Tämä on kyllä ihana pino :) En nauti helteistä, mutta onneksi pystyn silti neuloon, sormet eivät hikoa :)

      Poista
  2. Ihania sukkia ja ajatus niiden takana vähintään yhtä ihana!

    VastaaPoista
  3. Kaunista lämmikettä jaloille ja mielelle! :)

    VastaaPoista
  4. Upeita sukkia kaikki!
    Kyllä ne epätasaiset kohdat suoristuvat vesikylvyn jälkeen, luulisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kastelin ne toki, näyttivät silti aika kamalilta. No, ens kerralla pienemmät puikot :)

      Poista
  5. Hyvänen aika, minkä urakan olet tehny!! Nää ihanat sukat, jos mitkä, on just sitä henkistä tukea työkavereille. Varmaan ovat olleet ihan ihmeissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin on sukkapino työpaikalla kyllä huvennut, joten ovat kelvanneet :)

      Poista
  6. Hienoja sukkia olet neulonut. On siinä puikot suihkineet. :)

    VastaaPoista
  7. Ihania sukkia! Olet niin mainio, ihailen maan ääriin kaikkia upeita ideoitasi ja toteutuksiasi 😊

    VastaaPoista
  8. Vieläköhän teidän firmaan ehtisi töihin? 😁
    Upeita villasukkia ja viihdyttävä ja inspiroiva blogi. Kiitos Terhi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti ei taida enää ehtiä, loppu lähenee :D

      Kiitos! :)

      Poista
  9. Kauniita sukkia ! Ja kiva blogi löytyi täältä :)

    VastaaPoista