Fazerin vierailukeskuksen näyttelykierroksella

Helmikuussa kävin lasten kanssa Fazerin vierailukeskuksessa karvalakkimallin retkellä. Viime perjantaina otettiin vahinko takaisin, kun äitini oli meillä kylässä ja mentiin yhdessä sinne maksulliselle näyttelykierrokselle.

Oltiin hengailtu koko päivä keskustassa ja tultiin todella hyvissä ajoin Fazerilaan (metrolla Mellunmäkeen ja sieltä bussi tehtaan eteen), mutta se ei haitannut. Me viihdyimme oikein hyvin ulkoalueella. Esikoinen juoksi puutarharykelmiä ympäri laattoja pitkin ja taapero herättyään viihtyi pyörivillä tuoleilla. Kaikki nuuhkimme haltioituneina sitä ihanaa keksin ja suklaan tuoksua, mikä tehdasalueella vakiona on.

Itse odotin näkeväni ne "hulmuavat viljapellot", mutta tältä maanviljelijän tyttäreltä pääsi spontaani naurunhörähdys, kun tajusin että koko viheralue ei suinkaan ollut oraalla olevaa viljaa, vaan hulmuavat pellot olivat vain pienen pienet kaistaleet.

Joka tapauksessa pidän tosi paljon ajatuksesta, että täällä kasvaa esittelymielessä ulkona Suomessa menestyvät ja sisällä kasvihuoneessa loput kasveista, joita Fazerin tehtaalla käytetään. 

Kierroksella tutustutaan oppaan johdolla näytttelytiloihin, jossa on museotyyppisesti esillä esineistöä ja aika paljon itse osallistuttavaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Ja toki se kasvihuone.

5-vuotias tykkäsi nuuhkutella eri mausteita.

Elintarviketekniikan insinöörinä olin toki innoissani suklaalevylinjaston pienoismallista.

Lapset taas olivat aivan pähkinöinä tästä väripilkkuseinästä ja karkkiputkista. Jättäydyin kesken kierroksen pois ja menin tuohon leikkimään lasten kanssa, koska heitä ei tuon seinän nähtyään saanut hetkeen kiinnostuun mistään muusta. (tutustuin lopussa omatoimisesti kohteisiin, jotka jäi välistä tämän leikkituokion vuoksi). Vieressä oli avonaiset laarit karkkeja, joita kierroksen päätteeksi saisi maistella. Olen aivan älyttömän ylpeä mun lapsista, joista kumpikaan ei yrittänyt ottaa karkkeja etukäteen tai edes mankuneet niiden perään, kun kerroin, että vasta sitten saa ottaa, kun annetaan lupa. Aina ei mene näin helposti, nyt meni. Johtui ehkä siitä, että tuolla oli tuota muutakin kivaa tekemistä sen verran paljon.

Ja nyt se kaikkia eniten kiinnostava osuus! Kun karkkien maisteluun annettiin lupa, oli aikaa siinä vaiheessa jäljellä vielä melkein puoli tuntia ja kyllä, alueella oli vesipisteitä eli suklaasta tullutta janoa sai helpotettua välillä. Sääntöjä toki oli, eli karkkeja ei saa ottaa mukaansa rakennuksen ulkopuolelle ja muutenkin otetaan vain yksi suklaa kerrallaan eikä kuljeta patukat molemmissa käsissä. Yksinkertaisia sääntöjä oli lastenkin helppo noudattaa. Itseäni yllätti se, että vaikka rakastan suklaata ongelmaksi asti, ei tuolla lähtenyt kuitenkaan mahdottomasti lapasesta, sillä tilanne oli sen verran outo syödä suklaata vain syömisen ilosta siinä seisaaltaan.

Näyttelyyn sai omatoimisesti tutustua vielä tämän syömissession aikana ja mekin teimme virtuaalilasit päässä kierroksia suklaa- ja keksitehtaille sekä leipomoon. Se olikin aika jännä kokemus, olisin itsekin tarvinnut taluttajan tähän hommaan, kuten lasit päässä reaalisijaintinsa unohtanut esikoinen.

Vierailukeskuksen kotisivuilla hinnaksi ilmoitetaan aikuiselta 12 euroa, mutta etukäteen ostettuna (mikä on toki suositus, mikäli haluaa mahtua mukaan) Ticketmasterilta se kustantaa kuitenkin 14,5 euroa kappale (koska kaikenmaailman välityspalkkiot ja mitä näitä on). Esikoisen lippu maksoi 9 euroa, taapero pääsi ilmaiseksi. Vaikka kierrokselta saa mukaansa tuotekassin ja paikan päällä saa syödä suklaata, en nyt aivan vakuuttunut kuitenkaan ole siitä, että oliko tämä reissu ihan kokonaishinnan arvoinen kahdelta aikuiselta ja näiltä lapsilta. Kokemus on aika hieno siis myös karvalakkiversiona, eli katsoo viheralueet ulkona, käy kahvilassa ja myymälässä ja ihastelee kasvihuonetta ja näyttelytilaa vain ulkopuolelta. Toki kierroskin oli hieno, mutta hinta aika suolainen. Tuotekassissa oli leipää, karkkipussi, purkkapussi, keksipaketti ja suklaalevy. Uutuustuotteita kaikki. Taapero sai xylitolpastilliaskin. Tokihan kassin sisällön arvon voi tavallaan vähentää lipun hinnasta, mutta meillä kävi siinä mielessä huono tuuri, että kukaan meistä ei pidä kirpeistä karkeista ja se karkkipussi oli tällä kertaa nimenomaan niitä. Itselleni tämä kierros oli kuitenkin aivan "pakko päästä" -osastoa, enkä minä kierrokseen pettynyt ole lainkaan, vaikka hinta kirpaisikin. Siitä huolimatta, että mun äitihän tämän meille maksoi.