Sivut

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

7 / 16

Koska heinäkuussa on ollut erityisen paljon kaikkea mikä ei ole päätynyt blogiin asti, laitan kuukausikoosteen isoina kuvina kollaasien sijaan. Joo. Heinäkuussa mies piti vanhempainvapaitaan ja minä olin virallisesti töissä mutta vuosilomalla. Käytiin mummulassa ja sitten siellä Itä-Suomessa. Kotosallakin ehdittiin vaikka mitä. Esikoinen innostui pyöräilystä ja me vanhemmat Pokemon Go:sta. Kävin neulefestareilla ja pojan kanssa Skidit festareilla. Luontopolkuja on tallattu niin Lohjalla, Kolilla, Outokummussa kuin Vihdissäkin. Heitin pikaisesti pari vuotta vanhan talviturkin. Saumuri sanoi poks enkä ole vielä saanut aikaiseksi vietyä sitä minnekään arvioitavaksi.






















Ommeltua:

Neulottua:

Askarreltua:

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Skidit festarit 2016

Oltiin tänään ensimmäistä kertaa Skidit festareilla ja tykästyttiin kyllä kovasti!  Mentiin jäbän kanssa ihan kahdestaan äiti-poika-laatuaikaa sillä turha vauvaa on tuollaiseen mukaan ottaa jos ei ole pakko ja säästyipä rahaakin kun ei tarvinnut maksaa kahta aikuista sisään. Olen kyllä vähän kateellinen sillä mies ja vauva olivat pelanneet Pokemon Go:ta ja päässeet siis aika paljon edelle mua mutta ehkä pääsen siitä yli kunhan mies palaa töihin ja voidaan ottaa vahinko takaisin. Siis joo, olen aivan koukussa Pokemonpeliin ja siitä syystä blogin kommentteihin vastaaminenkin on vähän jäänyt koska makaan illat jalat pystyssä sohvalla. Yritän nyt kyllä tsempata!


Festareilla en kuitenkaan Pokemoneja metsästänyt vaan nautittiin täysillä menosta ja meiningistä.


Koko paikka miljöönä oli mulle ihan uusi sillä silloin kun yöelämä vielä aktiivisesti kuului arkeeni ja jos jostain syystä eksyttiin Kallioon niin käytiin kyllä ihan tosi paljon kämäsemmissä kuppiloissa. En ole tiennyt tällaisesta mitään! Ohjelmaa oli siis myös sisätiloissa ja baari/yökerhomeininki teki lapseen vaikutuksen. Siis sokkeloiset kujat, portaikot ja värikäs sisustus. Piti ihan neuvotella pitkään että käytäisiin välillä ulkonakin.


Musiikkihommat meiltä meni vähän ohitse, mitä nyt sen verran kuulin että joku bändi veti Disney-leffojen lauluja ja liikuituin Tuulen värit -biisistä (Pocahontas) koska se on niin ihana. Mentiin tosiaan festareille heti kun ne alkoivat ja otin kuvia silloin kun väkeä oli vielä todella vähän. Siksi näyttää niin autiolta.



Kierreltiin jonkin verran työpajoissa ja leikkipaikoilla ja parasta oli arvatenkin jättisaippuakuplat ja ränniautot.






Pyöriteltiin siemenpommit, askarreltiin ja väritettiin ja tottakai leikittiin. Trampoliinille oli niin kova jono että se jätettiin välistä. Ja aika paljon muutakin jäi välistä sillä epäilen ettei edes löydetty kaikkia juttuja saatika että oltaisiin ehditty.






Olen kuullut, tai siis lukenut, näistä festareista todella paljon vuosien mittaan. Oma kokemukseni oli vain ja ainoastaan positiivinen. Tosi kivaa ohjelmaa ja tekemistä lapsille ihan mielettömän kivalla paikalla. Väkeä oli sopivasti ettei jonot muodostuneet mahdottomiksi, oli myös ns tavallista ruokaa (jota lapsi ei silti syönyt koska vääränmuotoiset makaronit ja mitä näitä nyt on) ja tykkään festarin graafisesta ilmeestä ihan tosi paljon (ja se toistui siellä joka paikassa).



Viimeinen tunti ennen lopullista väsähtämistä vietettiin paikalla olevassa ambulanssissa ja roska-autossa, vähän vuorotellen että muillakin oli mahdollisuus päästä. Ihanaa kun roska-auton setä antoi luvan painaa kaikkia nappuloita ja renklata joka vipua ja valoa. Ambulanssissakin tyyppi selasi navigaattoria ja mittaili happisaturaatiota ja vaikka mitä kun heittäytyi jo niin tuttavalliseksi ensihoitajien kanssa. Kyllä ne vaan nuo isot autot ja koneet iskee meidän pikkupoikaan todella kovaa.




Oli joka euron arvoinen kokemus.

Mutta sen verran kritiikkiä että en meinannut millään löytää festareiden kotisivuilta kellonaikaa jolloin portit aukeaa! Facebooksivuilta sitten löytyi mutta oletusarvoisesti itse ainakin ensin googletan tapahtumia ja päädyn niiden kotisivuille kuin etsin FB:stä.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Ronttopuisto

Mies ja esikoinen olivat viime kesänä lomailemassa sukulaisen mökillä Heinävedellä ja olivat käyneet sieltä käsin samalla paikkakunnalla sijaitsevassa Ronttopuistossa. Puiston juttuja ja mökkeilyä on fiilistelty koko vuosi ja tänä kesänä minäkin pääsin mukaan, viime vuonna kun oli miehen kanssa eri aikaan kesälomat ja sitten oli se loppuraskauskin siinä.

Ronttopuistoon oli siis päästävä ja olipas se hauska paikka! Vanha oikea vene hiekkalaatikolla, traktori, rautaveistoksia vai miksikä niitä kutsutaan, oli PALJON. Ja siellä oli kanoja ja kaneja! Ja kahvila. Juuri sellainen vähän kreisi ja erilainen paikka josta ei voi olla tykkäämättä!





En löytänyt virallisia kotisivuja mutta Facebook-sivu puistolla ainakin on.




En ottanut kuvia sillä ajatuksella että tekisin välttämättä blogipostausta joten nyt harmittaa että nämä nyt ovat vähän mitä on mutta eihän tätä voinut sittenkään jättää bloggaamatta! Kannattaa poiketa jos sattuu huudeilla liikkumaan.


Meillä oli kyllä tosi kiva loma vaikka lomaväsymys alkoi itselläni ainakin jo painaa joten ei minusta ainakaan mitään apua tainnut missään asiassa olla, siinä oli täysi työ että sai lapset suurinpiirtein viihdytettyä jotta pysyivät pois metkuilusta.

Melkein viikko siis oltiin reissussa ja nyt onkin sitten otettu vähän rauhallisemmin. Pakko vielä blogissakin mainita että meidän reissun aikana meillä oli käynyt siivouskeiju! Kämppä jäi hirveään kuntoon kun lähdettiin vaikka yleisesti ottaen haluaisin noudattaa tapaa että siivotaan ennen lähtöä sillä on ihanaa palata puhtaaseen kotiin. Nyt ei vaan tuntunut riittävän resurssit siivoukseen ja ahdisti jo etukäteen se läävä mikä sitten odottaa. Kirjoitin siitä someen ja kun tultiin kotiin, olikin kaikki siivottu! Ei oikein sanat riitä kertomaan sitä reaktiota, sitä onnea ja kiitollisuutta! Aivan mahtava yllätys!

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tärkeintä ei ole valmiit sukat vaan sukista jääneet jämänöttöset

Minäkin hurahdin. Melkeinpä kaikissa, siis ihan kaikissa, kotimaisissa ja ulkomaalaisissa podcasteissa joita seuraan tai olen katsonut vähän ja todennut että en ala seuraan, neulotaan The coziest memory blanketia. Monta kuukautta olin sitä mieltä että ihan hirvittävän rumia ja en minä vieläkään sisälle semmoista peittohirvitystä ottaisi mutta tiedättekö kun kummasti alkaa silmä tottuun asioihin joita joka tuutista syötetään. Niinpä sain ajatuksen että mun on ihan pakko saada tuollainen rattaisiin syksyksi. Eli aika pientä siis teen, vaunupeittoa.

Näissäkin kuvissa apuna tosiaan 11 kuukautta vanha assistentti.


Peitolle on siis kirjoitettu ihan ohje mutta ideana on siis neuloa ns dominoneuletta, johon löytyy kyllä ohjetta ihan joka paikasta, esim Novitalta ja Dropsiltakin. Tämän peiton ajatuksena on siis neuloa jämälangoista muistopeittoa. Itse otin silmukkamäärät suoraan ohjeesa eli 23 silmukkaa molempiin reunoihin. Mutta koska minulla ei ole riittävästi pelkästään fingering-paksuisia jämiä, olen surutta neulonut sekaan myös "Nalle-vahvuisia", poimin niihin vain 20-21 silmukkaa ja teen 3 mm puikoilla ne ruudut, kun sitten taas ohuemmat teen 2,5 mm puikoilla. Ruuduista tulee saman kokoisia, paksuuseroa vain on mutta se ei haittaa. Lisäksi varmuuden vuoksi neulon ne paksummat keskelle peittoa, enkä reunoille.


Peittoprojektin innoittaman mun on tietenkin ollut pakko neuloa sukiksi varaston lankoja jotta saan niistä ne jämät. Yritin taas harjoitella sitä kokoa 38 mutta liian isot tuli. Nämä neuloin raidoittaen kahdesta eri sävyisestä Gründl Hot Socks Diamond mit Merino -langasta jotka ostin viime syksynä Lentävästä Lapasesta juurikin tällaisia sukkia varten mutta eivät sitten inspiroineetkaan heti vaan vasta nyt kun halusin niitä lankoja peittoonkin mutta olisi tuntunut väärältä ottaa täysistä keristä. Motivaattorinsa kullakin :D



Peiton vuoksi olin siis todella iloinen myös neulefestareilta saaduista minivyyhdeistä sillä ne pääsevät myös muistoiksi peittoon.



Minulla on nyt noin puolet ruuduista neulottuna mutta kokoa pitää ehkä arvioida sitten vielä uudelleen, onneksi tätä voi jatkaa loputtomiin eikä tarvitse heti aloittaessa tietää montako tarvitsee!


Ja olen sen verran huijannut että olen ottanut jämäpussit lainaan myös siskoltani (ja tosiaan lainaan, jämäroskikseksi en ala vaan vien loput takaisin). Hän kysyi että no mitä muistoja nuo minussa herättää.  No sitä, että istuin hänen sohvallaan neulomassa hänen luksuslankajämiään omien halpalankojeni sekaan samalla kun hän valmisti ruokaa ja kaitsi lapsiani, just ihana muisto! ;) Ja onhan monista niistä langoista neulottu mun lapsilleni vaatetta ja sukkaa.

Toistaiseksi siis joka neliö on eri kerästä mutta varmasti loppua kohden tulee jo tupliakin.