Apulandia

Kyllä on vanhaa Apulantafania nyt hemmoteltu kun tuli leffakin ja Apulandia! Viimein tuli muutakin asiaa Lahteen viikonloppuaikaan, niin sai kätevästi yhdistettyä Apulantakahvilan ja -museon samaan reissuun. Toki, jos omaa aikaa olisi enemmän, ehdottomasti pelkkä tänne kohdistuva pyhiinvaellusmatkakin olisi kelvannut. Olen siis tyypillinen vanha Apulantafani. Nykyään en oikein seuraa mitään  musiikkia (jos joka syksyistä Vain elämäätä ei lasketa, kröhöm) enkä kuuntele radiota ja plaah. Mutta kyllä vanhan mieltä lämmittää silti, kun teini-iän ja nuoruuden ykkössuosikki jaksaa olla aktiivinen.

Ja kyllähän minä Apulantaa kuuntelin paljon raskausaikoina, sopii erinomaisesti myös niihin angsteihin.

Mutta tosiaan, käytiin kahvittelemassa ja kiertämässä museo siinä määrin, mitä lasten kanssa nyt pystyy mitään heitä kiinnostamatonta katseleen (eli aika huonosti). Kyllä täytyy vielä uudelleenkin päästä. Ilahduttavan paljon siellä oli väkeä. Pöytiin kyllä mahtui tosi hyvin jne, mutta tasainen jatkuva trafiikki kävi ovesta.

Puitteet olivat todellakin kohdillaan. Vähän huono on vaan tämä mun kuvareportaasi, mutta se paikka oli tosi hieno!!!

Voi Apulanta, niin rakas.