Sivut

torstai 17. joulukuuta 2015

17

Pullapojat eli nisuäijät kuten meilläpäin sanotaan, kuuluivat lapsuuden jouluihin siinä missä piparkakut ja joulutortutkin.

Leivottiin innokkaan esikoisen kanssa pullaperhe kun oltiin sovittu menevämme parvekkeelle eväsretkelle. Meillä on aivan hillittömän iso, koko asunnon levyinen, parveke jota ei ole lasitettu (vaikka melkeinpä kaikki muut parvekkeet tässä talossa onkin) ja minusta se on just parasta että kun menee partsille, on ulkona ilman että pitäisi siirrellä laseja. Asiasta kyllä käydään keskustelua tasaisin väliajoin mutta minusta näin on hyvä. Toki lasit helpottaisi parvekkeen hyötykäyttöä, nyt siellä kun ei kovin usein oleskella (edes kesällä) eikä ole tullut kauheesti laiteltua mitään kauden mukaisia juttuja sinne. Mutta se tekeekin siitä parvekehengailusta harvinaista herkkua, jopa niin harvinaista että sinne suunnitellaan erikseen eväsretkeä.









13 kommenttia:

  1. Ihanat nisuäijät ja ihana idea tuo parvekeretki :-)

    VastaaPoista
  2. aivan ihastuttavia pullasia ja loistava idea tollainen pikku retki, poika oli varmaan mielissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mielissään ja olihan se kiva retki kieltämättä itellekin :D

      Poista
  3. Vau miten kiva idea mennä retkelle parvekkeelle. Meillä on tosi iso piha ja leikkimökki ja käydään lasten kanssa sitten siellä retkellä. Aina ei tarvii lähteä kotoa mihinkään että pääsee retkelle. Mukavaa joulun odotusta teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, aina ei tarvi lähteä kotoa :)

      Ja kiitos samoin!

      Poista
  4. Voi ku kiva :) ihailen suuresti antautumistasi lapsille. Saan omaan arkeen myös vinkkejä, mitä tehdä lapsen kanssa. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Söpöt pullat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on yksi suurimmista syistä miksi halusin lapsia. Tykkään puuhastella ja tehdä ja käydä retkillä heidän kanssaan :)

      Poista
  5. En oo ikinä kuullutkaan tommoisista. Aivan ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä ei välttämättä ihan ympäri Suomea ole ollut perinteenä mutta en ole varma.

      Poista
  6. Noita pitää tehdä. :) Kiva, kun olen löytänyt tämänkin blogin nyt. Instan kautta. Oot ihan uskomattoman nopsa käsistä, tietysti taitava myös, mutta nopsa! Mä en todellakaan pikkuvauva-aikaan ois pystynyt pitämään tällaista kalenteria enkä nytkään taaperoaikaan :D ihailen siis kovasti! Mistä päin oot kotoisin tai missä päin kutsutaan nisuäijiksi? Pohojammaa veikkaan mää? Ja toinen yhtä tuiki tärkeä kysymys, ei oo pakko vastata, mut onko asuntonne siis oma? Vai joutuuko nykyään itse vuokralainen kustantamaan lasituksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa että olet löytänyt :) Näitä käsitöitä mitä olen nyt joulukuussa esitellyt, olen toki tehnyt pitkin syksyä mutta onhan siinä silti ollut melkoinen homma. Mulla riittää energiaa nyt tehdä kun en ole töissä. Lapset nukkuu pitkät yöunet joten valvon joka yö pikkutunneille ja siinä monesti sitten teen käsitöitä.

      Olen kotoisin Pohjois-Satakunnasta, melkein siis Pohjanmaalta mutta ei ihan. Ja on joo tämä asuntomme oma. Edelliset omistajat (tai sitä edelliset tai joku) ovat jättäneet lasit hankkimatta kun ovat niistä aikoinaan halukkaat jonkun kimppatilauksen tässä taloyhtiössä tehneet.

      Poista
    2. Okei, kiitos vastauksista :D ylipäänsä länsisuomalaista perinnettä taitaa olla nisu-sana sekä -äijät myös. Tuo kyllä rajoittaa omaa käsityöaikaa, että lapsi on hyvin herkkäuninen eikä voi yöstäkään oikein nipistää omaa aikaa. Nytkin vieressä valvon pitempään, kun toinen on nukahtamaisillaan...ollut jo tovin :) Hienoa, kun teillä sujuu nukkuminen niin kuin pitääkin :)

      Poista