Sivut

tiistai 22. toukokuuta 2012

Noinko vaikeeta se oli?

Nyt kun olen tullut kaapista ulos blogini suhteen, on tullut myös paljon "voitko tehdä mulle sitä ja tätä" -pyyntöjä. Mieheni voi ehkä kertoa että miksi en useimmiten voi.

Hän pyysi reilusti yli puoli vuotta sitten että tekisin hänen jääkiekkokypärälleen suojapussin jotta visiiri ei naarmuntuisi. Hänelle sopi että teen jostain ikivanhasta t-paidasta ja riittää kunhan sinne saa kypärän sisään ja sitten jotenkin vedettyä suppuun. Semmoinen alle 10 minuutin juttu siis. Mutta sainko aikaiseksi? No en! Oon tehnyt vaikka kuinka helkkarin työläitä juttuja tyypeille ihan pyytämättä mutta jos joku pyytää jotain mihin en tunne välitöntä inspiraatiota eikä mulla ole siinä millään tavoin oma lehmä ojassa, niin siinä kuulkaa kestää! Ja sitten se kummittelee koko ajan mielessä että tässä nyt teen vaikka mitä mutta tuota en saa aloitettua. Se on inhottava tunne. Mutta kaiken olen aina saanut ajallaan tehtyä joihin on jokin deadline. Mies teloi kätensä tammikuussa ja joutui pelikieltoon. Tänään hän pääsee ekan kerran jäälle sen jälkeen. Ja tänään tuo pussi valmistui tuntia ennen kuin hän lähtee jäähallille. Oon sittenkin hyvä vaimo.

Kiristysnauhana kengännauha. Saumoista tuli ihan hirveet koska jouduin tekemään ompelukoneella. Saanko oikeesti joka merkintään kitistyä siitä että saumuri pitäisi viedä huoltoon? En ilmeisesti ole tarpeeksi suosittu bloggaaja jotta saumurihuoltofirmat huomaisivat ahdinkoni ja tulisivat soittamaan ovikelloa tai siis eihän siinä muuta vikaa ole kuin että terä on tylstynyt käyttökelvottomaksi, joten riittää että lähetätte mulle terän, haha :D (jos joku ei tajunnut niin tuo oli vitsi, saan kyllä itsekin sen vietyä korjattavaksi, joskus).




Jääkiekkokamat haisee pahalle.



39 kommenttia:

  1. Naureskelin koko jutun ajan hauskalle tyylillesi kertoa asioita, mutta viimeisen kuvan kohdalla repesin täysin! Oma mieheni on odottanut työhousuihinsa uutta nappia yli kaksi vuotta. Odotellessaan on vain korvannut napin vyön kiristyksellä. Nyt rakkaat housut on kulunu puhki (kyllä!!) haaroista joten napin ompelun taitaa saada unohtaa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Se tunne kun asia poistuu to do -listalta itsekseen :D Mun pitäisi myös korjata jokin mikälie varuste, siihen tuli pyyntö jo syksyllä. Luulin että se liittyy jalkapalloon eli ei sitä talvella tarvitse tehdä. Jossain vaiheessa selvisi että se olikin jääkiekkojuttu, hups.

      Poista
  2. Mulla on ihan sama syndrooma. Oon oppinut muutaman "tilauksen" myötä, että jos haluaa ahdistua harrastuksestaan, niin kannattaa luvata ommella kaikenlaisia juttuja tilauksesta. Ilman pakkoa tulee suollettua mitä tahansa, mutta kun joku pyytää, niin nousee tie pystyyn.

    VastaaPoista
  3. Moro vaan. Uusi (ihan hurjana juttuihisi tykästynyt) lukija täällä ilmoittautuu. Lueskelin vanhempiakin juttujasi äsken aika tovin. Tässä uusimmassakin postauksessa olet niin asian ytimessä, tuttua juttua... etenkin se, että kiekkokamat haisee. Meillä niitä kivasti kuivatetaan saunassa koko (melkein koko vuoden kestävän) jääurheilukauden ajan.

    Ps. Eikö kypärässä ole visiiri, eikä vitriini ;) Vai enkö mä ymmärtänyt jotain? Erittäin todennäköistä sekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi paska, visiiri tietenkin!!!! Mulla vaan vitriinit mielessä. Huh, hyvä kun huomasit!

      Ja tervetuloa lukijaksi :) Saunassa meilläkin nuo kamat, yäkyäkyäk xO

      Poista
  4. Joo, toi hien haju on ihan mieletöntä. Mun miehen hikiset treenivaatteet haisee sata kertaa pahemmin kun poikien kestovaipat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ne voikin oikeesti haista niin kuvottavalle! Ootapa ku ne pojatkin alkaa treenata! :O

      Poista
  5. naurahdin myöskin vitriinille ;D ihana !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti kyllä tiedän että se on visiiri mut aivot tekivät kepposen enkä lukuisista oikolukukerroista huolimatta sitä bongannut :D

      Poista
  6. Mulla on kyllä usein sama. Miehen pyytämiä pieiniä korjausompeluja tuolla odottamassa ja välissä olen vaikka mitä pääsiäismunapusseja ja vauvabaskereita duunaillu kun on huvittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla jää omatkin korjausompelut yleensä tekemättä, ihan pienetkin jutut. Mikähän niissä on niin epämieluisaa :/

      Poista
  7. Sama homma! vain oma ja vain se uusin idea on parhain ja hauskin tehdä :D

    VastaaPoista
  8. Mä niin komppaan sua, inspiraatiossa sekä haisevissa jääkiekkokamoissa! Kaikista pahinta on se, kun itsellä on se syyllinen olo, että oonko mä oikeasti näin saamaton..no, toivon mukaan saan yhden ikuisuusprojektin viimeistään kesäloman aikana duunattua loppuun, taisankin reissun jälkeisen ensimmäisen arkilomapäivän kuluttaa projektin loppuun viemiseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä sentään ne kamat ei loju himassa mikäli oikein muistan. Toivon mukaan saat projektisi vietyä loppuun, sitten voi alottaa uusia kivoja :)

      Poista
  9. Oh, onneksi en ole ainoa!
    Minulla on saumuri sijoituskodissa, meillä on ystävän kanssa diili että saan käyttää hänen saumuria jos aika ajoin lyhennän housunlahkeita, ompelen verhoja yms. yms. Arvatkaa vaan olenko aloittanut vielä yhtiäkään!! Noloa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, inhottava tilanne. Suosittelen hommaan oman saumurin ;D

      Poista
  10. Nyt ollaan asian ytimessä. Mutta mä luulen keksineeni ainakin osin ratkaisun asiaan. Jos ei ikinä lupaa kellekään tekevänsä mitään, inspis voi tulla koska vaan. Mä sain ensi kertaa elämässäni korjattua miehen neulepaidan ja ihan välittömästi, kun en edes kysynyt pesun jälkeen että pitäisikö se korjata. Korjasin ihan yllätykseksi, ja se toimi! Hyvistä suunnitelmistaan ei kannata paljastaa mitään kellekään, ennenkuin ne ovat loppuun asti tehtyjä. Siihen mullakaan ei ole sitten mitään ratkaisua, että joku pyytää tekemään jotain. Se on ihan kammoa. Ei tule ikinä valmista.

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa niin tutulle! Pitäs vaan parit nepparit yhteen pussiin laittaa, mutta arvaappas kiinnostaako, tätä ollaan suunniteltu jo puoli vuotta, mut juu, eilen nepittelin ihan jotain muita juttuja, nou brob.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on joo pahinta että tekee jotain täysin vastaavaa hommaa kuin se mitä ei saa aikaiseksi tehtyä :D

      Poista
  12. Juuri noin vaikeaa se on. Ja tuskaista. Jos joku pyytää neulomaan/tekemään jotain joululahjaksi niin se menee, mutta muuten ei. Kaikki pitäisi keksiä itse. Tai sitten voi tehdä niin, että odottaa monta kuukautta ja sitten hoksaa, että sehän mun pitikin tehdä. Aivan kuin idea olisi oma keksintö. Sitten homma toimii.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli jos joku haluaa jotain niin senkin vois koittaa johdatella siten että tekijä kuvittelee keksineensä jutun ite että teenpä tolle ylläriksi tollasen!

      Poista
    2. Juuri noin! Asian ytimessä! =D

      Poista
  13. Ihan sama vika. Hommat, joita kukaan ei tilaa/pyydä valmistuu hetkessä. Sitten, jos kauniisti pyydetään, niin hommaan vierähtää arviolta puoli vuotta.

    VastaaPoista
  14. Hei vaan! Tämä ei nyt liity mitenkään tähän postaukseen. Näin sinut Blogistaniassa ja seinälläsi oli lappu jotein siihen suuntaan, että Lauhalan koulun käsityöpassi tai jotain. Sitten muistin, että olen joskus aikojen alussa vieraillut blogissasi ja muistaakseni kommentoinutkin, koska blogissasi oli kuva tienviitasta, jossa luki Kauhajoki. No niin, sitten lukemaan Blogistanian jälkeen sinun blogia, että kukas tämä nyt onkaan, kun olen ollut opettamassa tuossa kyseisessä Lauhalan koulussa. Nimittäin luulisi olevan sama koulu, kun se Kauhajoen viitta viittasi sinnepäin. Jos nyt muistan ja yhdistän asiat oikein. Että menikö jotenkin kotipuoleesi päin?

    Sitten se liikuttavampi puoli. Luin blogiasi ja myös vauvauutiset. Et arvaa, kuinka keskosjutut saa minut herkistymään: oma poikani syntyi 23 vuotta sitten täsmälleen samankokoisena kuin teidän vauva. Vasta vuosien kuluttua alkaa ymmärtää, kuinka iso asia on, että meillä on tuo poika. Ja teillä tuo suloinen pikkuinen tonttu. Onnea todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis eikä! :D :D Joo, Lauhalan ala-aste. Ja ompeluajokortti on se seinälläni. Nyt kieltämättä alkoi kiinnostamaan että koska oot siellä opettanut. Itehän istuin siellä 1990-1996. Hyvä kun oon tainnu aina blurrata sen koulun nimen siitä ajokortista jos oon laittanu kuvaa nettiin mut nythän se tosiaan oli siinä telkkariohjelmassa joten mitä sitä enää piilottelemaan ;)

      Ja kiitos vauvaonnitteluista :') Mustakin varmaan tulee keskosherkistelijä myöhemmin, nyt tuo vaan tuntuu jotenkin niin normaalilta koska tosiaan ensimmäinen lapsi enkä siis tiedä mitään täyskokoisten vauvojen elämästä :D

      Poista
    2. Haa! Siis mulla on kykyjä! Olet siis sieltä, Lauhalasta. Vau! Olen ylpeä salapoliisitaidoistani. Minä opetin siellä aikojen alussa eli 80-luvulla. Lapsuudenkotini on noin 6 km Lauhalan koulusta, Kauhajoen puolella.

      Niin justiin. Minäkään en ole herkistellyt noilla keskosjutuilla ennekuin nyt. En tosiaan älynnyt, kuinka iso asia se oli ja meillä oli kans eka lapsi tämä keskospoika, niin en tiennyt mitään tavallisesta. Ja kaikki sairaala- ja keskoskaappiajat vaan eli läpi ei siinä sen kummempaa. Se oli ihan tavallista sillon. Nykyään tunnen niin suurta sympatiaa keskoslapsia ja vanhempia kohtaa, että ain liikahtaa jotain sydänalassa, kun kuulen sellaisia uutisia. Onnea vielä kerran!

      Poista
    3. Jep jep, Lauhalasta :) Maailma on ihanan pieni :D

      Poista
  15. Mä en ny noista pusseista tiedä mut ainoo mikä "häiritsi" oli että miks tuo IHANA kuva nurinniskoin? Joku syy? :) Ja repesin tuolle vikalle kuvalle.. <3 Tiesitkö että grillihiili jossain reikäkannellisessa rasiassa tai hengittävässä paperipussissa vie sitä oksettavaa hajua..? -Dicentra-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se syy että paidan helma on valmis kuminauhakuja, senkun tekee vaan kuminauhan mentävän reiän ;D Säästin näin siis paljon aikaa ja hermoja, trikoota kun ei tosiaan ole kovin mukava ompelukoneella työstää.

      Poista
    2. Ääääh, ei siis kuminauha vaan kengännauha!!! :D

      Poista
    3. Siis parantaisiko grillihiilien säilöminen saunassa lätkäkamojen kanssa sitä hajuelämystä? Lienee ihan pakko kokeilla, kun seuraava kausi koittaa. Nyt on onneksi jo se aika vuodesta, kun saunassa kuivuu "vaan" muut urheilukamppeet meillä.

      Poista
    4. No nyt ymmärsin :D Välillä pitkä piuha ... ;D Hilkka: Juu kyllä tuo meillä ainakin toiminut bongasin sen tyyliin sillä siisti ohjelmasta joka pyöri vaan taustalla. Rintapanssarinkin ja housujen haju on muuten poistettavissa! 1:10 etikkavesiliuos. Liotin lähes kaksi viikkoa vanhassa akvaariossa ja lopuksi käytin samaa "astiaa" pikaiseen pesuun, johon käytin normaalia pesuainetta, ja huuhteluun huuhteluaineen kanssa. Ei haissu enää. Myös pakkasessa säilyttäminen auttaa (tämä lienee ainut keino nahkaa sisältävälle räpylälle ja kilvelle)koska silloin se hajubakteeri kuolee, mutta pakkasilmojapa joutuu taas odottamaan. -Dicentra-

      Poista
  16. Se on kyllä just noin. Jos joku käskee niin en varmana tee :D Muuten ideoita on kyllä sata ja miljoona ja intoa kokeilemiseen heti kun aikaa vaan riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli jokaisen pitäisi tehdä vaan omat juttunsa :D

      Poista
  17. Onpa kauan sitten kirjoitettu juttu, mutta juuri löysin blogisi ja jäin selailemaan, tälle postaukselle hörötin ääneen, työpaikalla tietenkin.

    En saa tehtyä miehelleni uusia polvisuojavitkuttimia salibandyhousuihin, maalivahtina hän kun konttaa pitkin lattioita ja liukumista helpottavat lärpäkkeet ovat kuluneet jo ajat sitten puhki. Uudet ovat tylsät tehdä. Liian helpot. Viimeksi saimme lärpäkkeet uusittua, kun mies itse purki vanhat, uusiokäyttöön kelvolliset, tarranauhat pois ja minä sain vain ommella ne kiinni uudestaan. Aikaa meni 15 min ja hyvin ehti herra hetken kuluttua alkaneeseen turnaukseensa... :P Tuli sieltä sitten haisevien romujen kanssa kotiin, yökkäilin kuten asiaan kuuluu.



    t. Piia

    VastaaPoista