Sivut

torstai 19. huhtikuuta 2012

Minivauvalle

Koska en (no ylläri) juuri nyt ole itse tehnyt mitään blogin varsinaiseen aihepiiriin liittyvää, onkin näppärää sitten esitellä muiden tuotoksia. Eli lahjoja mitä minivauvani on saanut!

Tuoreet tädit ovat olleet ahkerina. Tämä lintupeitto vilahti keskeneräisenä jossain aiemmassakin merkinnässä.


Ja tämä robottipeitto tuli minulle täysin yllätyksenä!!! No siis eihän äidin tarvikaan tietää vauvansa lahjoja etukäteen ;D


Aivan mielettömän upeita molemmat! :')

Ja te, jotka siellä nyt osoitatte sormella ja nauratte sitä etten sitten saanutkaan pinnasänkyä maalatuksi vaikka niin kovin uhosin että se nyt on äkkiä tehty. Niin, hävetkää. Minulla ei ollut sitä äitiyslomaa aikana ennen synnytystä vaan jouduin pakkolepoon ja nyt en ehdi koska eräs pikkuinen tarvitsee minua enemmän kuin pinnasänky maalia. Aina ei mene kuin elokuvissa.

Ja sitten vielä yksi lahja joka tuli lukijaltani! Kiitos vielä Aija! Tämä lämmittää mieltä niin kovin, en malta purkaa laatikon sisältöä vielä paikoilleen kun se on niin kiva aina ohimennessään kurkistaa sinne ja vähän pöyhiä että mitä siellä onkaan :)


Olen aloitellut neuleprojektiakin kun ajattelin että sairaalassa on aikaa neuloa. Mutta ei olekaan, koska pidän mieluummin vauvaa sylissäni kuin neulon :D Mutta bussimatkoilla sitten :)

53 kommenttia:

  1. Vauvat ovat lumoavia, varsinkin se oma!!! Neulomaan ehtii vaikka pysäkille kävellessä, jos on tarvis :) Onnellisia hetkiä vaavin kanssa.
    Leena

    VastaaPoista
  2. Ihania peittoja! Mulla jäi kanssa aikanaan hommat vähän rästiin, äitiyslomaa ehti olla kaks viikkoa kunnes tyttö päätti syntyä. Samoin pakkasin sairaalakassiin mukaan pikkuisen neuletyön, muttei sitä vain siellä ehtinyt kutomaan. Pikkuruinen tyttö tarvi usein maitoa ja kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Mutta kyllä sitä vielä ehtii! =)

    VastaaPoista
  3. Heh, päädyin sun lukijaksi melko vastikään (kun blogeissa kiersi joku muiden blogien esittelyjutska, tosin mulla on muistikuva että oisin joskus iät ajat sitten jotain sun muuta blogia lukenut???), ja nyt kommentoin näemmä vähän joka merkintään kun jotenkin tää sun&teidän vauva-asia tuntuu niin kamalan läheiseltä. Anteeksi :D

    Mutta joo, siis sitä piti sanoa että tuo lintupeitto näytti niin tutulle - mä aloitin sillä ohjeella peittoa vauvalle joskus rv 12 tms, vaihtaen kuitenkin lintuja vähän muihinki elukoihin. No, vauva on nyt sen 8kk ja elukat kyllä on virkattu mutta ympärysten valkoiset osat puuttuu melkein kaikista, puhumattakaan yhdistelyä jne. Saapa nähdä koska poika pääsee ihastelemaan sitä :D

    Niin ja vähän vastaava kokemus tuosta sairaalassa neulomisesta, aloitin silloin itsekin sairaalassa neuletta vauvalle, ja sainkin sitä ehkä 2cm tehtyä ja loppu valmistui joskus pojan ollessa jotain pari kuukautta tms. Silleen se vauveli vie ajan ja huomion <3

    Ja vielä siis että ihania nuo peitot kyllä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, mitä anteeksipyydettävää siinä on jos kommentoi usein, hienoa vaan :)

      Voin vaan kuvitella miten hirveä työ on saada kaikki nuo väliosat virkattua ja vielä niin ettei peitto kupruile. Tuo ei kupruile yhtään, on kuin mankelista vedetty!

      Poista
  4. Oih, miten upeita peittoja! Kyllä teidän lapsukaisen kelpaa noilla köllötellä. :)

    VastaaPoista
  5. Upeita peittoja! Lahjakkuutta käsitöihin löytyy perheessä siis muiltakin kuin sinulta :). Ja kyllä sen pinnasängyn ehtii ja jos ei ehdi niin mitä väliä ;)

    VastaaPoista
  6. Ihania nuo molemmat peitot!
    Aina ei mene ihan niinkuin on suunniteltu, itse ehdin olla 3 päivää äitiyslomalla ennen pojan syntymää. Tarkoitus oli saada vaikka mitä valmiiksi (kuten yksi tilkkupeitto, joka edelleen odottaa palojen yhteenliittämistä), kuten vaikka hankkia se hemmetin amme ja pinnasänkyyn patja. No, eipä ehditty. Onneksi mummulassa oli matkasänky ja kotiinpäästyämme keskonen mahtui hyvin äitiyspakkauksen laatikkoon nukkumaan. Harmitti kyllä kun suunnitelmat menivät uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä onneksi aavistin jo vähän etukäteen että saatan joutua sairaalaan ja sit synnyttään joten ehdittiin vähän edes viimeisimpiä pakollisia juttuja kyhätä ennen kuin vauva tuotiin maailmaan mutta tuli se hetki silti paljon nopeammin kuin olisin olettanut :D

      Poista
    2. No joo, hyvä niin :) Nyt olisi jo ihan toinen tilanne tämän toisen lapsosen kanssa, kun vaatetta ja muuta löytyy jo valmiiksi. Puhumattakaan siitä ammeesta :D

      Poista
  7. Voi ihanuus mitä peittoja <3 Ja onnea perheenlisäyksen johdosta.Aika mainio persoona olet :)

    VastaaPoista
  8. Ihan superhieno tuo lintupeitto! Niin ja kovasti onnea toukan syntymästä, jos en vielä ole onnitellut! :)

    VastaaPoista
  9. ihanat peitot!

    jos jäi sänky maalaamatta niin miks et virkkaa tai neulo noihin pinnoihin jotain neule graffiteja? :D
    (niitä kannattaa varmaan vaihtaa välillä..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että se maalaaminen on kuitenkin puolet nopeempi juttu tehdä kuin virkkaukset :D

      Poista
  10. Blogistania-ohjelman kautta löysin tänne minäkin..
    Onnittelut pienestä perheenlisäyksestä! Ja aivan uskomaton toi lintupeitto. Onko siihen olemassa ohjetta? Meidän "vauva" 1v3kk alkaa jo olemaan aika iso, mutta josko kaverin vauvaa ilahuttas..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Peitto on tehty vapaavirkkaustekniikalla mutta jonkinlainen ohjeistus siihen on kuitenkin täällä, klik

      Poista
  11. Voi vitsi, niin on kyllä upeat peitot. On se onnenpoju se sinun pikkuisesi! :)
    Mä virkkailen meidän tulevalle vauvalle vaan tommosta raidallista ja värikästä peittoa, eli tosi yksinkertaista. Saa kelvata kun en oikein hienompaakaan osaa :D

    Iiiiihanaaaaaaaa jatkoa teidän mahtavalle perheellenne!

    VastaaPoista
  12. Hei, lòysin blogisi juuri blogistania-ohjelman kautta ja onneksi lòysin. Tàmà on aivan mahtava blogi! Onnea pienoisen pojan ansioista. Oli tosi hellyyttàvià kuvia ♥ Kierràtys on tosi suosiossa siellà Suomessa ja voi kunpa olisi tààllà Italiassakin!

    VastaaPoista
  13. Mietinkin mitä se äitee sujautti pakettiin ;) Tuttuja tilkkusia, muistan jo lapsuudestani jotain noita kankaita :D Ja tuosta Marimekon mustaviolettikuosisesta tein aikanaan nenänlämmittimen ihonsiirteelleni, ehkä muistatkin kyseisen luomuksen edellisestä blogistani, heh.

    Molemmat peitot on todella upeita!

    VastaaPoista
  14. Tuo lintupeitto on aivan ihana...tekovaihe kuvan taisinkin nähdä ja mietin, mitä on tulossa.

    Ja jos et saa sänkyä maalatuksi niin voin kertoa, että siinä vaiheessa kun kaveri nakertaa sänkyä, niin ne hampaan jäljet näyttää tosi paljon karummilta valkosessa kuin lakatussa pinnassa. Niin, että jos yhtään lohduttaa.

    Tiuhti, joka juuri myi valkoisen järsityn pinniksen sadallaviidelläkympillä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jessus, me maksettiin tosta Ikean rohjakkeesta naapurille 15 e.

      Poista
    2. No ruotsalainen on myös Brio

      Poista
  15. Heti ekana kiinnitinkin huomion puunväriseen pinnasänkyyn (eli kukaan ei olis ees huomannu). ;) Upeita peittoja pienelle poitsulle. Kyllä hänen kelpaa kotiutumisen jälkeen kölliä!

    VastaaPoista
  16. Heippa :) Muistatko yhtään mistä se eläinsatupeitossasi nähty bambikuvio on?Onko se netistä vai jostain kirjasta?Kiitos vastauksesta jo etukäteen ja onnea vielä vauvan johdosta!

    t. Emppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netistä, jostain ristipistotaulusta, zoomasin kuvaa ja jäljensin ruutupaperille. En enää muista mistä kuva on, luultavasti Etsystä tai Flickristä, jollain millälie hakusanalla löydetty.

      Kiitos :)

      Poista
  17. Mahtavat peitot! Tykkään etenkin tuon lintupeiton vapaasta virkkaustyylistä. Aivan huippu. Siinä se sit onkin, että minkä peiton alla nukkuis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, yks peitto sängyssä, toinen olkkarissa, kolmas autossa ja loput pyykissä ;)

      Poista
  18. Hienoja peittoja olette saaneet! Kyllä kelpaa vaavin pötkötellä peittojen päällä tai alla.

    VastaaPoista
  19. Voi mä niin vielä joskus kans kudon jonkun peiton! (tai ehkä virkkaankin sitten kun opin virkkaamaan. tai siis MÄ OPETTELIN VIRKKAAMAAN, en tiiä miten se on mahdollista, mut se on vielä niin työlästä ja ärsyttävää etten ees haaveile mistään peitosta tai matosta tai... joo)

    Katoin kanssa sen Blogistania-jakson, mulla on täällä ulkomailla (kaukaisessa Norjassa) tvkaista käytössä niin pystyin kattomaankin sen. Tykkäsin! Tiiätkö mulle tuli ihan semmonen fiilis että oisit mun kaveri, et voisin lähteä sun kanssa kahville ja vaan jutella ja hengailla.

    Mulle usein syntyy jänniä ajatuksia ihan vieraista ihmisistä, just vaikka semmosista kenen blogeja luen, että ne on jotain superihmisiä ja siksi kauhean pelottavia ja ylitäydellisiä. Susta tuli semmonen olo että vitsi oot kiva ja ihana ihminen, semmonen kenen kanssa vois oikeesti tulla toimeenki, semmoinen oikea ihminen.

    Niin ja inspiroiduin siitä Blogistania-jaksosta alottamaan ihan uudet villasukat. Niistä tulee niin niin niin ihanat! Ja väriset! Ja kaikkea. Kiitos! Inspiroit mua aina, alun perinkin ehkä yksi mut suuresti kutomaan saanut syy oli se että seurasin sun blogia ja tajusin ettei kaikki oo niin viimisen päälle. Ja kutominen taas.... Voiii se on antanut mulle niin niin paljon!

    Terkkuja minulta Iinekseltä, siltä hullulta joka ennen joulua kutoi kauheen kasan kaikkea ja jota oot inspiroinut suuresti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hui, ei bloggaajat ole superihmisiä :D Tai ainakaan mä en ole xD Ihan tavistallaaja vaan :) Ihana jos olen antanut tuollaisen vaikutelman itestäni :) Ja voi että, mä niin rakastan näitä sun kommentteja kun olet aina niin intoa täynnä! Sä oot ihana! :')

      Poista
    2. Niin kyllä mä tiiän ettei ne ole muttakun kamalan moni antaa ittestään semmosen kuvan. Tai ehkä mä vaan saan semmosen kuvan. Että ne on pelottavia kun niillä on kaikki asiat jotenkin täydellisesti ja jotenkin. Ää en osaa selittää, kuitenkin.

      Mä oon intoa täynnä kun kutominen on niin kivaa. Mun yksi kaveri opetti mut tekemään kantapään viime syksynä ja haha, se samainen kaveri (asuin sen kanssa samassa rakennuksessa kun oltiin samassa koulussa) sai kuulla koko syksyn ehkä esim. joka kerta kun tavattiin (vähintään 10 kertaa päivässä + istuttiin luennot yhdessä) että kutominen on niin kivaa. En tiiä miten onnistuin aina ihan vahingossa kääntämään puheenaiheen vaan kutomiseen. Lopulta siitä tuli jo ihan läppä, mutta silti tein niin, vahingossa.

      (ps: aloitin eilen heti tuon jakson katsottuani nuo sukat ja nyt olen menossa kiilakavennuksissa. ja mulla on tosi hyvä fiilis vaan siks että voin kutoa melkein koko ajan. ja näistä tulee ehkä mun lempparivillasukat, ainaskin niistä mitä olen itselleni kerennyt tekemään)

      Poista
  20. Ihana tuo lintupeitto. Jos vaan jollain on ohjetta...anyone? ;)

    Ja onnea poikasesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan tuossa se ohje

      http://www.ravelry.com/patterns/library/freeform-crochet-blanket

      Poista
  21. Tunnustus blogissani! :)

    http://nunnunkynnet.blogspot.com/2012/04/versatile-blogger-award.html

    VastaaPoista
  22. Löysin blogisi t:vn ohjelman perusteella,oikeastaan ystäväni vinkkasi siitä minulle.Onnittelut pikkuisen pojan syntymän johdosta.Olen jo mummoiässä ja tulin hyvin pikkuisen pojan mummoksi yli kymmenen vuotta sitten.Oli niin liikuttavaa nähdä oma pikkuisesi.Toivon teille voimia ,kasvaa ja vahvistua, kyllä se maasta pienikin ponnistaa.Omakin poikani tulla tupsahti maailmaan "silloin kun tahtoi", yllättäen,joten tuttua on se ettei aina käy kuten pitäisi.Pienet ovat vain useimmiten hyvin sitkeitä ja kovia kasvamaan, niin että kyllä heistä aikanaan kasvaa oikein kelpo miehiä.Onnellista kevättä perheellesi tv yksi mummo.

    VastaaPoista
  23. Jos tuosta lintupeitosta ei tule hyvälle tuulelle, niin ei sitten mistään.

    VastaaPoista