Ei itketä lauantaina

Kävin alkuiltapäivästä kylillä Annen kanssa (ja myöhemmin kahviteltiin myös Pepsin kanssa) ja päädyttiin mm designmyyjäisiin Wanhaan satamaan vaikka olinkin varma ettei siellä ole kuin jotain keramiikkajuttuja. Ostettiin washi-teippiä kun niin hyvin mainostivat että itse Anu Harkki on sanonut niiden olevan nyt kuumin juttu askartelussa. Onneksi molemmat seurataan aikaamme ja blogeja sen verran että oltaisiin tiedetty asia itsekin. Mutta nyt on teippiä, mitähän sitä alkaisikaan teippailemaan.



En kuitenkaan teipannut Marimekkokarttaa oveen vaan käytin sinitarraa. Mutta nyt olen tosi ajan hermoilla kun meilläkin on nyt tuo ilmaislärpäke seinällä (tai siis ovessa). Ja joo, mun Polaroid-kalenteri elää vielä tammikuuta :P



Oikeesti käytiin Marimekolla siksi että halusin esitellä Annelle kassin jonka tahtoisin vaikka se on lievästi ilmaistuna kallis. Näin ollen keksin myös 101 syytä sille miksi mun olisi ok ostaa se. Mutta Samu Sirkkani eli ulkoistetut omatuntoni eivät antaneet siunausta.

Illaksi olin menossa siskoni luo jonne oli kokoontuneet ainoat siskoni ja yksi alkuystäväni. Alkuystävä antoi siunauksensa kassin ostoon ja toinen siskoistani myös sanoi että osta pois ja kertoi että mäkätykseni siitä, miksi se ei olisi väärin, oli kuulunut rappukäytävään saakka.

Söimme herkkuruokia joista ei nyt ole kuvia koska syötiin ne, ja kuunneltiin roskiksesta dyykattua jumppakasettia joka osottautui varsinaiseksi hitiksi. Muistaakseni neljä kertaa kuunneltiin kasetti läpi samalla nauraen itsemme kipeiksi miettien millaisiin videoihin kyseistä ääniraataa voisi käyttää.


Kunkin keskeneräinen neule- tai virkkaustyö (paskalla 70-lukufiltterillä koska värit olivat muutenkin päin sitä yhtä paikkaa):









Minä en kauheasti saanut neulottua koska keskityin makaamaan sängyllä jalat pystyssä siskoni syöttäessä minulle viinirypäleitä. Ai miten niin kaikki irti raskaudesta?