No en keksi!

Blogistanian kuvauksia varten yritin muistella että mitä kaikkee olen tehnyt ja kaivelin juttuja esiin ja silitin ne, jos vaikka pitää esitellä. Silloin muistin kylpytakin jonka tein useampi vuosi sitten. Meille oli siunaantunut paljon pyyheitä ja koska oli uudempia hienoja niin päätin ommella kylpytakin niistä halvoista mitä oli opiskeluaikana tullut hamstrattua + jotain mieheni kotoaan saamiaan kun oli muuttanut omilleen ja sitten jotain ihan vaan koska sopi väreihin. Niistä tuli ihanan hassu kylpytakki ja minähän tunnetusti olen kylpytakkihengaaja. Kävi kuitenkin niin ikävästi että saumat eivät kestäneet ensimmäistä pesua ja dumppasin koko paskan kaapin perälle. Nyt kaivoin sen esiin, korjasin saumat ja tein niistä paremmat ja otin takin käyttöön.

Naama pitää aina peilikuvista blurrata kun onnistun aina näyttään niin käsittämättömän dorkalta.




Kylpytakin nappikiinnitys on tällä hetkellä kivempi kuin perinteisten takkien vyöt. Koska mahani näyttää tältä. Tässä samalla in action -kuvaa housuista, joita ilman en voisi enää elää. Pitänee ehkä ommella toisetkin. Onhan tässä vielä käyttöaikaa jäljellä.



Joo, se on poika.

Kävin tänään oikein Jumbossa, kuten kunnon vantaalaisjuntin kuuluukin, sillä kyllästyin siihen ettei lähikaupoissani ole a) Novitan Miamin uusia värejä, b) Sanna Vatasen uutta kirjaa. Lehden ostin muuten vaan.



Miamit tulee eläinsatupeittoon. Aina kun kuvittelee että nyt siinä on tarpeeksi värejä niin ei olekaan! Taas tulee liikaa toistoa. Mutta ehkä nyt pärjään peiton loppuun saakka näillä lisäväreillä.