I'm blue da-ba-dee

Eilen sattui työtapaturma jonka takia olen nyt joitain päiviä saikulla. Eilen vielä tuskissani uhosin etten oikeesti tee muuta kuin makaan sormi pystyssä sängyssä hillittömässä buranakoomassa. Kyllä, käskettiin aluksi pitää kohoasennossa ja jäitä. Jäät puuttuu kuvasta, huom.



Näin toisena päivänä makoilu tuotti jo tuskaa kun ei oikeestaan ole mitään muuta vaivaa kuin helkkarin kipeä sormi. Niinpä kömmin ulkomaailmaan ja lähdin leikkauttaan tukkani (no siis toki olin varannut sen ajan jo eilen joten puhuin nyt itseni vähän pussiin). Se olikin aika jännä keikka, kopioin kokemukseni suoraan Facebook-statuksestani koska en jaksa muotoilla uudelleen:

"Täydellisen kampaajan metsästys osa 1: Tyyppi tulee 10 min myöhässä, ottaa värjäysreleet esiin vaikka mulle tuli leikkaus, leikkaa sormeensa haavan, lähtee lainaan laastaria naapurifirmasta, laastari ei pysy, verta valuu koko ajan ja laastari lörpöttää. Lotrasi vettä mun paidalle siten että näyttää kuin tissistä olisi vuotanut jotain. Lisäksi se kompastui siihen tuoliinsa. Jotenkin silti symppasin, mä oisin varmaan just tollanen jos olisin kampaaja."

Yritän siis etsiä täydellistä kampaajaa koska olen niin onnessani siitä että olen jo löytänyt täydellisen hammaslääkärin. Tukasta tuli sellainen kuin pitikin mutta en kuitenkaan välttämättä ole menossa uudelleen tuonne.



Arvatkaa mikä hame mulla oli? No tietenkin!


Kipeästä sormesta huolimatta pystyn myös virkkaamaan koska kyseistä sormea ei siihen hommaan tarvita. Näistä tän päivän kuvista voisi luulla että sininen on jotenkin mun lempiväri mutta ei se ole. Mun lempivärejä on kaikki värit. Nyt vaan osuu kaikki siniset samaan aikaan. En tiedä saanko tuota takkia ikinä koskaan valmiiksi mutta pitäähän sitä jotain ikuisuusprojektejakin olla. Mieluusti sellaisia joihin menee ainakin kassillinen lankaa ja ne sitten ärsyttää nurkissa lojumassa. Pitää kyllä koittaa olla nopea ettei armas Novita ehdi vaihtaan värikarttaa siinä vaiheessa kun mulla loppuu lanka kesken.



Lähdin vielä Helsinkiin hakemaan itselleni yhtä suurta pettymystä kuin viime perjantaina kun puoli kolmelta iltapäivällä oli ne jo loppuneet vaikka aamulla vasta tulivat myyntiin. Nyt oli tullut lisää, mutta hetken näytti ettei juuri minulla tärpännyt vieläkään mutta joku oli piilottanut yhden laatikon väärään kasaan ja minä tarkkasilmäinen sormivammainen sen sieltä bongasin!



Poni, pitkävartisena, koossa 41,5.



Nyt ei ole ainakaan fiilis enää yhtään "blue" vaan mä olen tällä hetkellä maailman onnellisin (ja tätä menoa pian myös köyhin) työtapaturmatilastoja nostattanut tohelo.


(Kaleidoskooppikuosiset olisivat myös olleet ihanat mutta pitkällisen pohdinnan jälkeen viime viikolla päätin että osaan käyttää paremmin noita Poneja koska ei ole niin montaa eri väriä.)