Joten kerronpa teille kolme äärimmäistä ketutuksen aihetta liittyen neulontaan jota olenkin nyt joululomalla harrastanut käteni kipeiksi.
1) Huopuvat langat, hyvänä esimerkkinä
Novitan Puro. Mitä helkuttia kukaan ensinnäkään tekee langalla joka huopuu pesukoneessa, jos työ ei ole sellainen mikä on tarkoituskin huovuttaa. Siis kun tiedän että tyypit tekee Purosta juttuja joita ei ole tarkoitus huovuttaa. Neulo sellaista lankaa niin se perhana huopuu jo siinä. Yksikin virhe ja purettua ei saa koska se paska on jo huopunut kiinni. Jos lanka menee solmuun tai sykkyrään, sitä ei saa auki koska se on jo huopunut. Jos sitä saa purettua ja kerit langan uudestaan, se perhana huopuu kiinni siihen kerään. Uskoisin että jos siitä tekee sukat, huopuu ne säärikarvoihin kiinni.
2) Bambupuikot. (ja muutkin pilipalipuikot). Vähänkin kireämpää neuletta niin puikot taipuu kaksinkerroin kun niillä vääntää. Bambupinnan kitkakerroin on sitä luokkaa ettei lanka luista puikolla eteen eikä taakse. Kärjet kuluu tylpiksi kuin lyijykynä jota painaa pulpetin kantta vasten. Lisäksi huokoinen materiaali + neulomisesta hikoavat kädet saavat aikaan ällötysmielikuvia. Mikään ei voita kunnon muovipäällysteisiä metallipuikkoja, jotka ei taitu ellei kyseessä ole erityistapaus, lanka luistaa kuin unelma ja mielikuva tehdassteriileistä puikoista on miellyttävä.
3) Kierrepuikot. Puikot itsestään ovat lyhyet, niistä ei tällaisella ronskimman kokoisella kädellä saa mitään otetta. Lisäksi silmukat ei kulje vaijerilta puikolle tanssien. Ei todellakaan. Semmosta hemmetin nyhräämistä että piti lähteä 50 kilsan päähän lähimpään puikkoja myyvään kauppaan ostaan kunnon normaalit pitkät neulepuikot. Nyhrätkööt muut vaijereitten kanssa, minä haluan kunnon puikot ja kunnon otteen, perhana!